Basma - 'Basma'
Imp. Syyria
15.1. 2003 - 22.7.2010
Kasvattaja - Sobhi Ghaname
Omistaja - Micaela Lehtonen

Olin pitkään haaveillut Syyrian tuonnista, sillä pidän syyrialaisia salukeja maailman parhaina. Rakastin niiden vahvaa mutta siroa ulkomuotoa ja Sir Terence Clarken videoista ja kertomuksista oli selvää että ne olivat loistavia metsästyskoiria.

Tuonnin vaikeus oli logistinen: miten löytää joku Syyriasta joka voisi valita koiran, madottaa ja rokottaa sen ja hoitaa koiraa vaaditut 30 päivää ennen kuin se voisi tulla Suomeen? Sir Terence tarjoutui auttamaan sopivan salukin etsinnässä, sillä hän käy miltei joka vuosi metsästämässä Haman ympäristössä ja tuntee paikalliset ihmiset ja heidän salukinsa. Päätettin että tähtäisimme kevääseen 2005 jolloin Sir Terence oli lähdössä takaisin Syyriaan.

Vielä piti kuitenkin löytää joku joka voisi hoitaa koiraa ja muodollisuudet, sillä Terence viettäisi siellä vain pari viikkoa. Tämä oli vaikein kohta, ja kävin epätoivoisesti läpi kontaktini YK:ta ja Suomen suurlähetystä myöten, mutta mitään ei löytynyt. Äkkiä tuonnille tuli kiirekin, sillä kuulin tuontimääräysten muuttuvan heinäkuun 2004 alusta. Oli löydettävä uusi keino. Samalla rahoitus muodostui ongelmaksi, rahat piti saada kokoon paljon odotettua aiemmin ja tiesin etten siihen yksin pystyisi.

Habin omistaja Kalle Rautavuori pelasti tilanteen ehdotamalla yhteistyötä. Saimme kokoon mainion porukan: Kalle, Katja Pellikka ja Sirkku Moilanen tulivat mukaan osakkaiksi tuontiin - he jakoivat kulut ja saivat niin oikeuden valita itselleen tulevista pennuista tai urosten jalostusoikeudesta mahd. nartulleen. Ilman heitä projektista ei olisi tullut mitään! Suurkiitos kuuluu myös FIME:n Sanna Aro-Valjukselle joka toimi Basman saattajana lennolla.

Lisää onnenkantamoisia oli tulossa: kasvattini omistaja Anna Beckman lähetti minulle lehtijutun Syyrian arabialaisista hevosista - jutussa oli mm. kuva toimittajan haastateltavasta, arabihevoskasvattajasta nimeltä Basil Jadaan, ja vieläpä salukin kanssa! Heräsi villi ajatus: yrittäisin tavoittaa herra Jadaania kysyäkseni tietäisikö hän jonkun joka voisi auttaa tuonnin kanssa. Mutkien kautta sain vielä tietää että hän oli auttanut ranskalaista Jeanne Menningiä kun tämä toi kaksi upeaa salukia Syyriasta 90-luvun lopussa, ja nimi oli tuttu myös Terence Clarkille jolta sain apua yhteystietojen kanssa.

Niin Basil Jadaan soitti minulle ja tarjosi apuaan, enkä parempaa ystävää olisi voinut toivoa! Basil tarjoutui etsimään meille sopiva salukinarttu, ja halusi vieläpä ehdottomasti lahjoittaa sen minulle - en osannut kuin änkyttää kiitoksiani kerta toisensa jälkeen. Basil oli uskomaton - hän hoiti kaiken Syyrian päässä, ja löysi meillä ihanan pienen salukinartun nimeltä Joukha. Nimi oli niin vaikea lausua että pyysin että se vaihdettaisiin Basmaksi, joka tarkoittaa hymyä - ja yhtä hymyä tyttö onkin! Vaikka alkuun olimme odottaneet että projektista tulisi todella vaikea, Basilkin yllätyi siitä miten palaset loksahtivat paikoilleen. En ikinä unohda hänen kauniita sanojaan: "Allah hymyilee sinulle koska pidät niin hyvää huolta Hänen salukeistaan".

Monen mutkan kautta koitti vihdoin päivä, tai oikeammin yö, jolloin Basman oli määrä saapua Suomeen. Basil rauhoitteli minua puhelimessa: kaikki järjestyy, älä hermoile. Sunnuntaina 23.5. klo 23 jälkeen kaikkiaan 8 tuntia matkannut Basma saapui. Kentällä oli minun ja äidin lisäksi vastassa Katja ja Petri sekä Kalle ja hänen isänsä. Minulla oli maanisen hermostunut olo ja pälätin tauotta ja suureen ääneen - tuskin kellekään terminaalissa olijoista jäi epäselväksi yksikään sana höpöttelystäni...

Basma oli alusta alkaen ällistyttävän hyväntuulinen - tultuaan ulos boxista se touhotti ympäriinsä tervehtimässä kaikki, ja kiskoi uteliaana suuntan jos toiseen. Minulla oli mukana kasvattini Hafna, ja Basma oli heti valmis leikkiin - tytöistä tulikin bestikset. porukalla päiviteltiin Basman iloista touhotusta, ja Katja räpsi kuvia tulokkaasta niin ahkeraan että Basman eka kakka Suomen maaperälläkin tuli ikuistettua - Basililla oli hauskaa kun soitin ja kerroin siitä ;D

Kalle auttoi Basman kuljettamisessa kotikyläämme. Päätin viettää yön äidin luona, kello läheni kolmea ja ulkona oli pimeää - ei paras mahdollinen aika tuoda uusi tulokas laumaan! Onneksi Sara oli luonani koiria hoitamassa, muuten reissusta ei olisi tullut mitään. Basma rakastui suomalaiseen ruohoon ja HK:n Siniseen, ja tutustui sängyssä nukkumisen iloihin.

Se oli ihanan pieni, vain 59,7 cm korkea. Basma oli kotoisin Syyrian Hamasta, missä se syntyi tammikuussa 2003. Syyriassa tavalliseen tapaan sen korvat oli typistetty. Sen kasvattaja oli Sobhi Ghaname ja sen vanhemmat Guru (Susi) ja Nasmah (Tuulahdus). Se oli puhtaista syyrialaisista metsästyslinjoista, ja sai kaksi ihanaa pentuetta - Basma teki iloisuudellaan arjesta juhlaa!

Basma rakasti kaikkia ihmisiä ja nautti suunnattomasti huomiosta ja hellittelystä. Sillä oli ihana tapa tulla tonottamaan ihmisen eteen liikkumatta, tuijottaen kauniilla tummilla silmillään, antautuen koko sydämestään ihailtavaksi ja silitettäväksi.Basma nukkui mielellään peiton alla mahdollisimman lähellä minua, tai istui vieressä katsoen minua kuin olisin ihaninta maailmassa :) Se oli myös kova puhumaan unissaan ja sillä olikin varsin laaja sanavarasto!

Basma hurmasi kaikki ihmiset mennen tullen aina iloisella ja mahtavan hellyydenkipeällä olemuksellaan. Kukaan ei onnistunut rapsuttamaan ja halimaan sitä tarpeeksi ja se kampesi itsensä syliin kuin syliin, mistä se olikin jo huomattavan vaikea kammeta pois ;) Nopeakin se oli.

Basma on 2006 syntyneen Qashani T-pentueen emä, isänä Sveitsissä asunut Syyrian tuonti, Barak. 2008 Basma sai toisen pentueensa, Qashani K-pentueen, isänä toinen Syyrian tuontini Khattaf, S-pentueeni isä.

Basma TgAA-testattiin (neg.) ja sydänkuunneltiin (ei sivuääniä) kardiologilla 2008. Elokuussa 2009 sen niska ja selkä kuvattiin niskan kipuilun takia. Selkärangassa oli parissa kohdin spondyloosia, mutta kivun syy lienee ollut 5. ja 6. niskanikaman kohdalla oleva välilevyn pullistuma.

Sanomattoman suureksi surukseni menetin Basman yllättäen 22.7. 2010. Se oli yskinyt pari päivää, jonka arveltiin johtuvan siitä että se oli saanut vetoa makuuhuoneessa olevasta tuulettimesta, ja se sai siihen yskänlääkettä ja antibioottikuurin. Illalla 21.7. koirien ruokaa tehdessäni kuulin että Basma yski enemmän kuin aiemmin ja aattelin että antaisin sille yskänlääkettä yötä vasten, mutta viedessäni sille ruokakuppia olin tiputtaa sen - Basma seisoi oudosti kenossa, sen suusta valui vaahtoa ja kuolaa, sen hengitys oli työlästä ja sen vatsalinja näytti tippuneen.

Ajoimme Lammille päivystävän eläinlääkärin luo. Matkalla Basman hengitys muuttui yhä työläämmäks ja sen rintakehä ja vatsa paisui. Perillä jouduimme odottamaan pitkään ja kun vihdoin pääsimme sisään, Basmalle laitettiin tiputus kuivumisen vuoksi. Päivystyksessä ei ollut röntgeniä eikä mitään ja lääkäri vaikutti neuvottomalta. Loputtoman jahkailun jälkeen lääkäri soitti jonnekin ja kysyi neuvoa, jonka seurauksena sanoi että sillä saattais olla ilmarinta ja poistikin ilmaa molempien kylkien kautta ja laittoi lähetteen - vielä pidemmän jahkailun jälkeen - yliopistolliseen pieneläinsairaalaan Viikkiin. Ajoimme saman tien Helsinkiin ja olimme perillä aamuneljältä - ensimmäiset oireet alkoivat noin klo 22.

Basma otettiin saman tien taas täppäykseen eli poistettiin ilmaa keuhkoista ja se röntgattiin. Odottelin ja odottelin odotushuoneessa, kunnes lääkäri tuli juttelemaan - Basmalla tosiaan oli ilmarinta ja vaikka se tyhjennettiin koko ajan, tuli ilmaa jatkuvasti lisää. Lääkäri kysyi pistetäänkö tehohoitoon ja selvitetään mistä se johtuu ja voiko sille tehdä jotain. Sanoin totta kai että niin piti tehdä. Käskivät lähtemään kotiin niin soittaisivat jatkosta, mutta eivät olleet kovin toiveikkaita.

9.45, juuri kun lähestyimme Hauhoa, toinen lääkäri soitti ja sanoi ettei mitään ollut tehtävissä - olivat aiemmin tehohoidossa pistäneet Basmalle kyljen läpi vasemmalle puolelle, jossa oli selkeesti enemmän ilmaa, ilmaimun. Lähdettyämme joutuivat pistämään sellaisen toiseenkin kylkeen. Viimesen puolen tunnin aikana olivat poistaneet siitä 6 litraa ilmaa... Eutanasia oli ainoa oikea ratkaisu koiralle itselleen. Basma nukkui pois noin 10.00. Olisinpa ollut sen luona!

Kolme kuukautta myöhemmin sain vihdoin ruuminavauspöytäkirjan. Patologin yhteenvedossa todetaan että päälöydöksenä ja lopetukseen johtaneen oireilun syynä todettiin akuutti alveolaarinen emfyseema (keuhkolaajentuma) ja siihen liittyen kohtalainen akuutti diffuusi alveolaarivaurio. Lisäksi todettiin lievä akuutti lobaarinen aspiraatiopneumonia. Keuhkolaajentumalle on ruumiinavauspöytäkirjan mukaanominaista keuhkorakkuloiden väliseinien tuhoutuminen ja keuhkojen ilmapitoisuuden kasvaminen.

Keuhkolaajentuma voi olla joko synnynnäistä, idiopaattista tai liittyä aiempaan traumaan tai krooniseen keuhkosairauteen. Basman tapauksessa synnynnäiseen keuhkolaajentumaan tai krooniseen keuhkosairauteen viittavia muutoksia ei todettu, joten patologin mukaan todennäköinen syy on joko idiopaattinen (itsesyntyinen ilman selvää tai tunnettua syytä) tai traumasta johtuva. Keuhkorakkulan puhkeaminen voi johtaa, kuten Basman tapauksessa, spontaaniin pneumothoraksiin (ilmarinta).

Sivulöydöksenä ruumiinavauksessa todettiin kohdun endometriumin segmentaalista kystistä hyperplasiaa (liikakasvua) sekä vasemman lisämunuaisen kuorikerroksen pahanlaatuinen kasvain (adenokarsinooma). Lisämunuaiskuorikerroksen kasvaimet voivat patologin mukaan olla hormonaalisesti aktiivisia, mutta tässä tapauksessa hormonieritys on kuulemma epätodennäköistä koska toisessa lisämunuaisessa ei havaittu kuorikerroksen atrofiaa.

Ikävä on suunnaton edelleen - Basma oli ainutlaatuinen, ihana ystävä ja kumppani, kaunis niin ulkomuodoltaan kuin ennen kaikkea luonteeltaan ja sielultaan. Ystäväni Hyde kirjoitti minulle ehkä lohduttavimmat sanat, jotka kuvaavat Basmaa äärettömän hyvin - näin siinä on varmasti käynyt:

"Eräänä päivänä Allah huomasi, että hänen paras ja lempein salukinsa oli kadoksissa. Hän lähti etsimään lemmikkiään, mutta ei löytänyt sitä mistään, vaikka etsi kaikista paikoista, joissa tämän olisi voinut kuvitella oleskelevan.

Suruissaan Allah oli jo vähällä luovuttaa, kun hän näki etsimänsä kerrassaan eriskummallisessa maailmankolkassa. Ilahtuneena hän kutsui ystäväänsä, joka riemuiten tulikin hänen luokseen ja hypähteli innosta.

"Tule, minulla on sinulle tärkeää tehtävää," sanoi Allah, ja hänen syyrialainen prinsessansa seurasi häntä."