|
Nykyään Noki-nimellä varustettu pojankoltiainen sai syntymässä
lempinimen Nalle Puh. Se syntyi muiden sisarustensä tapaan takajalat
edellä, ja kun se oli vasta vyötäröä myöden ulkona alkoi se jo
tuskastumaan – tällä pojalla oli kiire maailmaan! Niinpä se asetti
takajalat äitinsä vulvan molemmin puolin, ja auttoi itsensä maailmaan
näin ponnistaen! Se oli kuin Nalle Puh juuttuneena kaninkoloon, siitä
lempinimi ;D
Nokin paras näyttelytulos on ERI ja luokkasijoitus kasvattajatuomari Karn Hedbergiltä (Kashmani).
Noki perusterve uros, joka on silmätarkastettu toukokuussa 2009 (silmät
puhtaat), sydänkuunneltu (ei sivuääniä) ja TgAA-testattu (negatiivinen)
helmikuussa 2009. Se on myös MH-luonnekuvattu kesäkuussa 2009 (lue
kuvausraportti TÄÄLTÄ).
Noki on isänä ainokaiselle Z-pennulleni Qashani Zafir al-Sahrawille.
|
|
Noki omistaja Johanna Männistön sanoin:
NOKI
- Nokka, syyrialainen karvaton Nokkaeläin, lärpätti nahkamaha, the
surviver - on lunastanut paikkansa laumamme keskeisenä jäsenenä.
Se
on koiralaumamme liikkeelle paneva voima, ydin, patteri. Se on
energinen, itsepäinen ja vahvaluontoinen, mutta myös yhteistyöhaluinen
sylisaluki. Nokia eivät portit tai ovet pitele - olihan se pentuna jo
ensimmäinen joka onnistui kiipeämään pois pentulaatikosta ja sen
jälkeen sohvalle ja sängylle. Kotona se liitelee kevyesti ilmavaran
kera yli metristen koiraporttien niin tahtoessaan ja avaa suvereenisti
eteisen oven kun tahtoo lenkille. Pennusta asti se on myös ollut
suunnattoman puuhakas. Siinä missä 6vko iässä muut sisarukset liehuivat
ihmisvieraiden luona helliteltävinä, Noki työllisti itseään
tuntikaupalla kasvattajan kuistilla repien tehokkaasti koirapatjaa yhä
pienemmäksi silpuksi. Koirapatjoja meni sitten kotonakin vaihtoon
useampi samaisesta syystä, sekä muutakin materiaalivahinkoa kertyi,
kuten kaikkien puisten kulmien pyöristämiset, tapahtui aina parin
vuoden ikään asti. Yllättävän rauhallista oli aina silloin kuin tirppa
taariainen suvaitsi nukkua - sen hetken ennenkuin energinen salukinalku
heräsi ja pisti menoksi taas uudelleen.
Laumaamme kuuluu Nokin ohella kaksi afgaania, joista vanhempi, Rasmus, on auktoriteetti ja
nuoremmasta,
Chocobosta, sukeutui Nokille mainio riekkukaveri. Chocon kanssa
pistetään vapaana juosten menoksi niin että lumipenkat ja
hiekkakuoppien seinämät raikaa ja tanner tömisee. Sanommekin niistä
aina että häjyt tuloo.
Noki on laumastamme se kaikkein ihmisläheisin
sylikoira, joka itsevarmasti änkeää itsensä sohvalle kaikkien liki,
niin vieraidenkin, tuttujen kuin oman perheenkin. Mennessämme nukkumaan
se myös punkee viereen, ja peiton alle varsinkin talvisin.
Sen
mielestä ihmiset on yhtä kaikki ihania ja sen asenne elämään on
muutenkin rohkea ja positiivinen. Sillä on vakaa perusluonne eikä se
haasta riitaa muiden koirienkaan kanssa. Se puhuu mainiosti koiraa ja
pyrkii kaikissa tilanteissa olemaan sovinnollinen vaikkei myöskään
matele kenenkään edessä.
Ruoka on Nokille kaikki kaikessa - se
on siinä suhteessa the survivor, jonka mielestä yksittäinen
liiskaantunut tuolin alle vierinyt hernekin voi olla juuri se
käänteentekevä osanen sen elämän ja kuoleman välillä. Se syö
lähestulkoon mitä vaan ruokaa, ja onkin onneksi mallia jätemylly, jolle
voi syöttää melkeen mitä vaan ilman että se kärsii vatsavaivoista. Me
kutsumme sitä myös biologiseksi jäteimuriksi koska sen voi kutsua
putsaamaan vaikka lattialle tippuneet minimaaliset leivänmurut ja se
tekee tarkempaa työtä kuin mikään muu siivousväline!
Harmillista
kyllä, Nokille kelpaavat lenkillä myös sen omat jätökset sekä kepit
joita se kiskoo mennessään jopa pensaiden juurilta irti pureskeltaviksi.
Toinen
nokin intohimo on riista. Se ajaisi mitä vaan elävää: jäniksiä,
lintuja, kettuja, oravia.. Se vainuaa riistan ilmavainusta ja on valmis
lähtemään samassa kun näköhavainto on tehty. Siksi varsinkin keväällä
yksinkertainen iltapissitys-lenkkikin voi olla suunnatonta
keskittymistä vaativa suoritus kun liikkeellä selvästi olisi niin
paljon kiintoisia saaliita. Hauikset kasvaa hihnan toisessa(kin) päässä.
Nokin
persoonallisia piirteitä ovat myös syyrialaismallinen kovaääninen
haukottelu (kun tahdotaan jotain) ja nenällä tökkiminen (myös kun
tahdotaan jotain), sekä pitkin lattiaa "hiihtäminen" etutassuillaan
tönien myyrähyppy-malliin. Lisäksi se kerran illassa, mikäli ei suoraan
viereen pääse nukkumaan, tahtoo viedä mukanaan jonkun omille ihmisille
tuoksuvan vaatteen, jonka kanssa sitten voi paremman puutteessa heittää
kerälle torkkumaan.
Nokin kanssa on käyty agilityn alkeiskurssi
ja harrastetaan näyttelyitä sekä jonkun verran juoksutouhua -
toistaiseksi Nokia ei vielä ole kiinnostanut juosta pelkän vieheen
perässä, paitsi jos vieheeseen ripustaa mukaan pussissa kananpaloja
niin sitten poju juoksee vaikka 480m radalla täysin moitteettomasti!
Aito riista olisi kuitenkin enemmän pojan mieleen kuin pelkkä plastiikkapussin tynkä. |
