CVM-09 Qashani Tabia al-Badia - 'Reaver'
Synt. 30.5. 2006
Om. Heidi Lappalainen, Sanja Kuusela & Annukka Pasi

Reaverin syntyessä juttelin Sanjan kanssa puhelimessa, joten tämä tuleva omistaja oli aitiopaikalla kun pikkuinen Reaver tuli maailmaan. Se oli haukannut hieman sikiönesteitä ja kun imin niitä sen hengitysteistä tyttö työnsi kielensä suuhuni! Sillä oli pienestä pitäen laaja sanavarasto – kun se kömpi ympäri pentulaatikkoa ja laatikon seinä tuli vastaan, alkoi armoton marmatus ja ärtynyt ärinä. Kun pennut 3-viikkoisina saivat ensimmäiset broilerinsiivet, oli Reaver repimässä lihaa luista koko ajan petomaisesti muristen – aika pakkaus!

Reaver on Hyden ja Sanjan (kennel Non Serviam) sijoitusnarttu, joka kuitenkin asustaa Vantaalla Annukan luona, joka aikoinaan tutustui rotuun Jemenissä ollessaan. Reaverilla on maastoista kolme sertiä ja kolme kisavoittoa. Se aloitti ratauransa vuonna 2009, saldona mm. rata Derbyn kakkossija Tampereella.

Reaver omistajansa Annukka Pasin sanoin:

Tietokonepelin ja erään scifi-sarjan seonneiden pahisten mukaan nimetty Reaver on koira, jollaisen kaikki järjissään olevat ihmiset haluaisivat omistaa. Jokapaikanhöylä, kaikkien kaveri, väsymättömän optimistinen goottiväreihin naamioitunut hippi, jonka maailmassa paistaa aina aurinko ja jokainen vastaan tuleva vieras on potentiaalinen uusi paras ystävä.

Reaver ei harrasta kodin remontointia eikä pidä itkuisia konsertteja päivän pitkinä tunteina. Reaver ei myöskään rähjää remmissä (itse asiassa se ei ole koskaan rähähtänyt kenellekään), ei sinkoile pitkin seiniä jos sattuu olemaan tylsää, ei katoa horisonttiin kun hihna irtoaa pannasta eikä oireile sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikään, jos kupista löytyy jostakin syystä marketin halpisnappulaa tai kasviscurryn tähteet eläinkaupan biodynaamisesti tasapainotetun antiallergeenisen ökyruoan sijaan. Reaver oppii helposti ne asiat, joita koiran tulee tietää, ja vapaa-ajallaan se rentoutuu agilityharjoituksissa tai tokotreeneissä, joissa molemmissa se osoittaa huomattavasti parempaa omaksumiskykyä kuin auttamattoman hidas ja sähläämiseen taipuvainen ohjaajansa.

Lyhyen elämänsä aikana Reaver on asunut muun muassa omakotitalokommuunissa, ranskalaisella maatilalla koiralauman keskellä sekä viidentoista neliön laatikossa keskellä Helsingin keskustaa ja ollut kaikissa kuin... no, kotonaan. Se ei stressaa, vaikka joku ampuisi starttipistoolilla korvanjuuressa, eikä sillä ole koskaan huono päivä. Reaveria kiinnostaa aina ja Reaver on aina messissä, oli aktiviteetti mikä tahansa, mutta jos käy ilmi, että mustaa energiapommia ei jossain tilanteessa tarvitakaan, se osaa pysytellä huomaavaisesti poissa jaloista ja viihdyttää itseään haukottelemalla äänekkäästi, muljauttelemalla silmiään kuin takavuosien Iltalypsyn Karjakko ja uneksimalla maailmasta, jossa kaikki osaisivat suhtautua elämään yhtä maailmojasyleilevästi kuin se itse.

Onko Reaverilla vikoja? No, ei oikeastaan. Utilitaristisesta ulkonäöstä voi toki olla montaa mieltä, ja ulkona innostuessaan tämä piski saa aikaiseksi kerrassaan helvetillistä syyrialaista mölinää, mutta varsinaisina harminaiheina en osaa kumpaakaan tyyppiominaisuutta pitää. Itse asiassa, jos kaikki koirat olisivat tällaisia, minulla voisi olla niitä vaikka kymmenen.