Kolme vuotta sitten kirjoitin Nina Adamille kennel de Hamadaniin kysyäkseni, aikoiko hän astuttaa Bahrainin tuontinarttunsa Nuhan, jonka oli saanut lahjana tämän kasvattajalta Danah Al Khalifalta ja jos - saisinko ostaa häneltä pennun. Nina lupasi minulle pennun ja niin alkoi pitkä odotus. Nuhan puolisoksi kaavailtiin La'hin de Hamadania, jonka emä oli puoliksi irakilainen Esmahan de Hamadan ja isä turkkilaissukuinen Kerim el Riad.

Kolmeen vuoteen mahtuikin sitten toivoa ja pettymystä. Kerran narttu jäi tyhjäksi, kerran uros ei päässyt tulemaan parhaiksi päiviksi ja lopulta syntyi yksi ainokainen kuollut pentu. Päätettiin kokeilla toista aavikkosukuista urosta jolla oli pentuja ennestään. Sulhoksi valittiin Nuhan serkku Dhah'ban, jonka Nina oli myös saanut Danah Al Khalifalta, mutta joka tätä nykyä asuu Belgiassa Ninan ystävän luona. Tuloksena oli kahdeksan pentua, 6+2. Sovittiin, että tulisin valitsemaan pentua paikan päälle ja niin matkustin Nina ja Phillipe Adamin kauniiseen kotiin pieneen Lorgues-nimiseen kylään Provencessa.

Siellä tapasin myös serkkuni Monican, joka on Ninan kenneltyttönä vuoden ajan. Ninan koti on upea vanha kolmikerroksinen kivitalo jota ympäröi muutaman hehtaarin aidattu alue missä salukit voivat vapaasti temmeltää. Valtavia niittyjä, joilla kasvaa ruohoa ja tuoksuvia yrttejä, oliivilehtoja sekä viikuna- ja persikkapuita, kivisen terassin alapuolella iso uima-allas ja taustalla laiduntavia hevosia takanaan kumpuilevat vuoret -lyhyesti sanottuna salukiparatiisi. Ikivanhojen tammien alta löytyi vielä kivinen allas, johon johdettiin akveduktein vuoristovettä, joka sitten virtasi aidatun alueen läpi maahan upotetuissa keraamisissa kouruissa, jotta koirilla olisi jatkuvasti raikasta vettä !

Vaikka Ninan salukit ovatkin harrastuskoiria (sekä näyttely- että juoksupuolella menestyviä) ovat ne ensisijaisesti lemmikkejä, jotka kulkevat talossa sisään ja ulos mielensä mukaan, nukkuvat sängyssä ja nauttivat kello viiden teen (Nina on alkujaan englantilainen) mukavissa nojatuoleissa rentoutuen. Tällä hetkellä aikuisia salukeja on seitsemän, kaikki narttuja. Nuhan lisäksi aavikkoverta edustavat La'hinin siskot Lina ja Leyla, joista ensinmainittu on kennelin tähti. Lisäksi englantilais-saksalaisia linjoja (Yazid/von Irminsul) edustavat vanhus Daphne, tämän menestyksekäs tytär Iris sekä sen nuoret tyttäret Rania ja Rowena. Nuhan pentueesta Nina ja Phillipe pitävät molemmat nartut, punaisen Samanin ja kermanvärisen Saban.

Pennuilla oli talossa oma huone sekä pihalla suuri pentuaitaus jossa ne saivat olla koko päivän. Täällä vietinkin monta tuntia päivässä pentuja tarkkaillen, olihan minun valittava niistä mieleiseni. Katse etsiytyi jatkuvasti uroksista pienimpään, punaruskeagrizzleen Samiin joka oli mielestäni kaunein uroksista, mutta päädyin silti ensin sen kermanväriseen veljeen Shaheeniin jolla oli paitsi kaunis ulkomuoto myös hyvin avoin ja seurallinen luonne.

Osoittautui kuitenkin että toinen sen kiveksistä oli vielä laskeutumatta ja välttääkseni turhia riskejä otin kuin otinkin pikkuisen Samin joka oli paitsi pennuista rauhallisin myös se joka leikki eniten metsästysleikkejä. Se vaani sisaruksiaan hiljaa hiipien, hyökkäsi sitten "saaliinsa" kimppuun ja kaatoi tämän kintereestä nykäisten. Päätökseni tehneenä ryhdyin viettämään aikaa kaksin Muhafhafiksi ristimäni pennun kanssa (Sami on veljeni nimi, joten sitä en halunnut käyttää, ja Muhafhaf, "solakka" arabiaksi, sopi hyvin hintelälle pennulleni). Nuha oli kovin huolissaan siitä että 7-viikkoista pentua sillä tavoin kuljetettiin pentuaitauksen ulkopuolella ja se yrittikin jatkuvasti raahata Muhafhafin takaisin ruotuun… Nuha oli loistava äiti joka yritti siinnikkäästi viettää aikaa pikkuisten piraijojen kanssa vaikka päätyikin, ymmärrettävistä syistä, vahtimaan niitä aidan takaa.

Nuha ja Dhah'ban ovat siis serkuksia, kumpikin Danah Al Khalifan Bahrainissa kasvattamia ja rekisteröimiä. Miltei valkoisen kahdeksanvuotiaan Nuhan isä on Kasab, kermanvärinen Saudi Arabialainen beduiinien kasvattama uros, joka yhdessä puolisisarensa Ramlan kanssa kuului Bahrainin Saudi Arabian suurlähettiläälle, kunnes tämä saadessaan uuden toimeksiannon Englannista -92 ei halunnut altistaa koiria karanteenille, vaan antoi ne lahjaksi Danah Al Khalifaalle. Ramla on Dhah'banin emä. Dhah'banin isä Leo on Danah Al Khalifan oma kasvatti, kun taas Nuhan emä Reisha on Qatarista. Sen emä, beduiinien kasvatti, astutettiin grizzlellä beduiiniuroksella metsästysretkellä Rub Al Khalin autiomaassa.

Gail Goodmanin kirjassa The Saluqi - Coursing Hound of the East Danah Al Khalifa kertoo, että pikkuruisella Reishalla oli tapana tuoda hänelle lahjoja sänkyyn aamuvarhaisella -lintuja, liskoja, hiiriä… Kun sillä oli pennut ja liian vähän maitoa se oksensi niille lintuja ja "uskomattomia määriä" taateleita. Danah ei ensin ymmärtänyt mistä kaikki pentujen ulostamat siemenet olivat peräisin…

Salukithan on perinteisesti lahjoitettu ystävyyden osoituksina niin kuin tästäkin selviää: Kasabin, Reishan ja Ramlan vanhemmat olivat lahjoja beduiineilta ja ne itse lahjoitettiin Danah Al Khalifalle, joka puolestaan antoi Ninalle Dhah'banin ja Nuhan ja tämä taas lahjoitti Muhafhafin minulle. Kun Danah sai Reishan ystävältään Ahedilta tämä sanoi, "Tämä on Reisha joka oli pentueen esikoinen eli paras. Lahjoita aina parhaasi !"

Lähtiessäni Ranskasta oli pennuista enää miltei valkoinen Saeed varaamatta, mutta sekin oli kovin sopusuhtainen lukuunottamatta korkealle kiinnittynyttä häntää, joka tunnetusti pistää näyttelyihmisten silmään. Shaheen oli menossa irlanninsusikoiransa vastikään menettäneelle naiselle. Eksoottisen värinen Shim el Howa (lumivalkoinen mustin grizzle-merkein) oli matkalla Italiaan Robert Belgravelle, jolla on myös irakilainen narttu. Belgraven sisko Mary oli ottamassa blackfringed fawn uroksen Sayyadin, joka oli pentueen suurin ja tunnettiin siitä syystä "Monster" nimellä -se oli myös Monican lempilapsi. Golden uros Sirius menee Englantiin Andrew Oldfieldille, jolla on myös Sir Terence Clarkin kasvattama uros.

Matka Helsinkiin Brysselin kautta meni yllättävän hyvin. Muhafhaf matkusti sylissäni vesitiiviissä laukussa ja säästi äänekkään laulunsa lentokentille -konessa se nukkui koko ajan. Onneksi kukaan ei kysynyt sen papereita, lentolippua lukuunottamatta, sillä ne olivat unohtuneet matkalaukkuun, joka puolestaan oli jäännyt koneenvaihdossa Brysseliin…

Muhafhaf sopeutui uuteen laumaansa ilman ongelmia vaikka myönnettäköön, etteivät muut koirat pommppineet ilosta nähdessään, että porukkaan tuli uusi pentu. Meni viikko ennen kuin kaksivuotias aavikkosalukini Farha viimein ryhtyi leikkimään tulokkaan kanssa - ennen sitä ilmeet olivat lähinnä välinpitämättömiä ellei peräti kärsiviä… Omasta mielestäni Muhafhaf on tietysti suloisin koskaan näkemäni pentu, joskus sylivauva, joskus kova jätkä -pikkuinen aarre.

Micaela Lehtonen
Qashani Saluqis