Tek Kulak Pirzola
Imp. Turkki
Synt. 5.12.2011
Om. Micaela Lehtonen
Kasv. Akin Tulubas

Pirzolan astuminen elämääni oli monen onnekkaan sattumuksen summa. 2011 eräs länsimainen salukikasvattaja oli lähestynyt turkkilaista kasvattajaa Akin Tulubasia kysellen mahdollista salukipentua. Akin ryhtyi tuumasta toimeen, etsi kaakkois-Turkista sopivaa yhdistelmää ja lopulta kauniiden metsästyssalukien pennut syntyivät joulukuussa 2011 kylässä, joka sijaitsee 20 km Sanliurfasta pohjoiseen. Akin valitsi pentueesta Pirzolan ja vei sen kuuden viikon ikäisenä kangalkenneliinsä Istanbulin tienoille. Mutta kuinka ollakaan, pentua kysellyt kasvattaja ei pitänytkään Pirzolan väristä!

Amerikkalaiset Janet Jones (Tek Kulak) ja Mary Beth Rogers (Melik) sen sijaan ymärsivät hyvän päälle. Janet on erityisesti Turkkiin erikoistunut arkeologi, joka aikanaan ihastui rotuun Turkissa ja toi sieltä 80-luvulla kaksi alkuperäsalukia - uroksen nimeltä Goz ja nartun nimeltä Var. Mary Beth ihastui niihin ja yhdisti niiden linjat silloisiin länsimaisiin linjoihinsa ja näiden turkkilaisten linjat jatkuvat yhä tänäkin päivänä. Siitä alkoi myös Mary Bethin rakkaus alkuperäsalukeihin, joita hän yhä kasvattaa. Var oli kotoisin samalta alueelta kuin Pirzola ja vaikka ne erottaa väri ja 30 vuotta, Pirzola on äimistyttävän paljon Varin näköinen - sama rakenne, samat kasvot, sama katse.

Niin alkoi Janetin kuumeinen matkanjärjestely, jonka päätteeksi Mary Beth haki topakan 8-viikkoisen pikku-Pirzolan kotiinsa Virginiaan. Pirzola (jonka nimi merkitsee lampaankyljystä!) sai nimensä Akinilta ja Janetilta kennelnimen Tek Kulak (joka merkitsee yksikorvaista, johtuen siitä, että Janetin ensimmäinen  Turkin tuonti oli paikallinen paimenkoira, jolla oli yksi typistetty korva), joten varsin omalaatuinen on likan nimikokonaisuus! Itsekin olin pitkään ihaillut turkkilaisia, etenkin juuri Urfan tienoon salukeja, jotka pitkälti ovat sama populaatiota kuin pohjoisesta Syyriasta tuomani salukit. Pirzolan tomerat pentukuvat sykähdyttivät ja sanoin Mary Bethille, että mikäli PIrzola joskus saisi pentuja, olisin hyvin kiinnostunut!

Kului puolitoista vuotta ja hassusta pienestä karvavempulasta kasvoi mitä kaunein nuori nainen. Samoihin aikoihin kun Mary Beth tuskaili sitä, miten monta astutettavaa narttua hänellä oli, minä puolestani tuskailin sitä, ettei minulla ollut erisukuisia narttuja urosteni puolisoiksi. Ihana Mary Beth kysyi, mitä tuumaisin siitä, että Pirzolan pennun sijasta ottaisinkin itse Pirzolan ja lähettäisin joskus myöhemmin vaihdossa sen pennun hänelle, mikäli kaikki menisi suunnitelmien mukaan! En ollut uskoa onneani! Odottelimme, että Pirzola läpäisi rotuunoton USA:ssa ja ultrautimme sen sydämen siellä päässä ja kun kaikki näytti hyvältä, ryhdyimme puuhailemaan Pirzolan seuraavaa matkaa.

Kiitos Katja Pellikan, Hanna Antikaisen ja Heli Josefssonin, lensin Virginiaan hakemaan turkkilaisprinsessaa joulukuussa 2013, sen juuri täytettyä 2 vuotta. Jos olinkin ihastunut sen kuviin, se ei ollut mitään verrattuna livetapaamiseen. Pirzola oli kuviaankin kauniimpi ja vieläpä aivan uskomattoman ihana luonteeltaankin. Viikon visiitin jälkeen suunnistimme koto-Suomeen ja Pirzola hurmasi kaikki lentokenttähenkilökuntaa myöten tervehtiessään ihmisiä ystävällisen rauhallisesti lippujonoissa ja lastauspisteissä. Kuten aina tuonteja tehdessäni, minä taisin hermoilla koiraa enemmän, mutta pian olimme kotona.

Olin ajatellut sijoittaa Pirzolan, olettaen ettei vieraan 2-vuotiaan nartun integroiminen meidän arkeemme olisi maailman helpoin homma kun koiria oli kotona jo ennestään 8, mutta toisin kävi. Mutkaton, iloinen ja sosiaalinen Pirzola solahti arkeemme kuin huomaamatta ja niinhän siinä kävi, että tänne Qashanilaan likka jäi, enkä voisi olla tyytyväisempi. Kun tyttö vielä läpäisi rotuunoton Suomessakin ja rekisteripaperit saatiin kouraan, niin mikäs on ollessa. Pirzola tekee arjesta juhlaa ja hartaasti toivon, että se joskus vielä tulisi parin pentueen äidiksikin - aika näyttää, saadaanko Pirzolan auringonpaistetta tuleviinkin sukupolviin!

Toivon hartaasti että Pirzola saisi ensimmäiset pentunsa kesällä 2015. Isäehdokas on Qashani Saroukh Saudi.