ESIPUHE

Olet siis päättänyt jakaa elämäsi salukin kanssa. Onneksi olkoon! Olet valinnut maailman vanhimman rodun, arabialaisen vinttikoiran joka jo tuhansia vuosia sitten metsästi idän kansojen kumppanina tarunomaisen Lähi-idän autiomaissa. Qashani Saluqit ovat näiden koirien jälkeläisiä ja perinnön jatkajia. Tarkoituksena on kasvattaa aavikkosukuisia salukeja jotka näyttävät samalta kuin serkkunsa rodun monien alkuperämaiden maisemissa, salukeja jotka Tutankhamon, Mooses, Aleksanteri Suuri ja Saladin tunnistaisivat.

Qashani Saluqitkin polveutuvat näistä tarunhohtoisista vinttikoirista, mutta niiden lähisukulaisetkin metsästävät edelleen noissa karuissa maisemissa. Ne ovat koiria jotka tuovat lihan isäntiensä pöytään ja joita ylistetään arabien runoudessa kautta vuosisatojen. Niitä sanottiin tuulen juojiksi ja niiden uskottiin ajavan saalistaan vaikka tähtien taakse. 700-luvulla elänyt runoilija Abu Nuwas kirjoitti lukemattomia säkeitä näistä ajattomista eläimistä, niin köyhien beduiinien kuin rikkaitten emiirien kumppaneista joilla oli häntä kuin skorpionin pyrstö, korvat kuin purppuran iiriksen lehdet, koira ilman vertaistaan - salama pilven sisällä.

AIKUISEN SALUKIN LIIKUNTA

Saluki tarvitsee luonnollisesti paljon liikuntaa, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse olla ylettömän vaativaa. Parasta on tietysti vapaa liikunta jolloin etenkin nuori saluki juoksee pelkästä juoksemisen ilosta. Salukia ei kuitenkaan voi pitää vapaana missä vain, sillä se taittaa nopeana koirana pitkän matkan sekunneissa ja liike kaukaisuudessa herättää sen kiinnostuksen jolloin se lähtee ajamaan saalista. Se on myös itsenäinen ja omapäinen ja vaikka se olisikin totellut vastaavassa tilanteessa edellisellä kerralla, se ei tarkoita että se tottelisi myös jatkossa. Juoksupaikka täytyy siis valita huolella, kaukana liikenteestä.

Koirapuistot voivat olla hyvä vaihtoehto kaupunkieläjälle. Siellä saluki voi juosta erirotuisten koirakavereiden kanssa, mikä on hyvä paitsi liikunnan osalta myös sosiaalistamisen kannalta. Salukista tulee helposti rasisti ilman kokemuksia muiden rotujen edustajista. Tavallinen ongelma on koirapuistojen matalat aidat - kun saluki kerran keksii voivansa helposti hypätä aidan yli, on sitä vaikea pitää aitauksessa. Kaikki salukit eivät myöskään pidä koirapuistoista ja onkin hyvä varautua siihen että saluki mieluiten juoksee metsissä, pelloilla ja hiekkakuopilla.

Ensimmäinen salukini Akasha keksi aitomisen Kilossa vanhalla vinttariradalla ja ryhtyi hyppimään aidan yli vähän väliä jahdatakseen pyöräilijöitä tai hiihtäjiä ja opetti vielä tempun nuorelle borzoi-kaverilleenkin. Tällöin saattaa koirapuiston vaihto auttaa, ainakaan Akasha ei karannut muista koirapuistoista. Karkailu tosin koitui sen kohtaloksi kun se puolitoistavuotiaana hyppäsi siskonsa piha-aidan yli joulun paluuliikenteeseen.

Mikäli sinulla on oma AIDATTU (väh. 150 cm, mieluummin korkeampi, jotkut hyppivät parimetrisenkin aidan yli) piha jossa salukisi voi ulkoilla mielensä mukaan riittää tunnin pituinen päivittäinen lenkki joko hihnassa tai vapaana turvallisessa paikassa. Kerrostaloasunnossa asuvalle salukille vaikka yksi 1½-2 tunnin ja pari puolen tunnin lenkkiä, pikapissatuksien lisäksi. Toki mitä enemmän liikuntaa aikuinen saluki saa, sen parempi, kunhan pitää lepopäiviäkin välillä.

Mikäli lenkit tehdään hihnassa täytyy salukin joka tapauksessa päästä juoksemaan vähintään kolme kertaa viikossa - mitä useammin sen parempi. Kisapäivien tai kovien treenien välillä on hyvä pitää välipäiviäkin palautumiseen, mutta koiran lukeminen on tärkeintä. Tästä lisää vielä pentupaketin valmennusosioissa.

PENNUN LIIKUNTA

Aktiivisen ulkomaailmaan totuttelun kanssa kannattaa tietysti olla suhteellisen varovainen kunnes rokotukset ovat kunnossa, mutta kokonaan ei sitä sinne asti voi jättää. Täytyy vain pyrkiä parhaansa mukaan minimoimaan turhat tartuntariskit kuitenkaan liikaa hötkyilemättä. Pentua ulkoilutetaan sen omilla ehdoilla eli niin että se saa purettua energiansa kuitenkaan väsyttämättä sitä kokonaan. Kun pentua ulkoilutetaan hihnassa tehdään useampi lyhyt lenkki jottei pentua rasitettaisi kerralla liikaa. Hyvä mittari on että reipas pentu kulkee edelläsi tai vierelläsi, väsynyt jättäytyy taaksesi tai istahtaa.

Jos sinulla on oma piha pentu voi purkaa energiaansa rauhassa ja päättää itse milloin on saanut tarpeekseen. Pihan ulkopuolelle suuntautuvat retket ovat tuolloin lähinnä tutkimusmatkailua jotta pentu tottuisi pienestä pitäen ihmisiin, toisiin koiriin ja yleiseen hälinään ja vilinään. Tällainen totuttelu on tärkeää kaikenrotuisille koirille mutta etenkin salukille joka on herkkä ulkoisille ärsykkeille ja tarvitsee sosiaalistamista jotta se pärjäisi taajamissa ja harrastuksissa. Voit asteittain lisätä liikuntaa ja yhdeksän kuukauden kieppeillä saluki voi ulkoilla pitkiäkin lenkkejä, yksivuotiaana kuin aikuinen saluki ikään.

SALUKI HARRASTUSKOIRANA

Saluki on monipuolinen harrastuskoira jonka kanssa voi harrastaa melkeinpä mitä vain. Rata- ja maastojuoksuja, näyttelyitä, agilityä, jäljestämistä, jopa TOKO:a mikäli ei havittele kärkisijoja. Kaikki harrastus on paljolti omistajan jaksamisesta ja osaamisesta kiinni sekä siitä miten osaa motivoida koiraansa yhteistyöhön. Pentupakettiin liitetään vinkkejä ja yhteystietoja myös näiden harrastusten aloitteluun.

Kaikki salukit eivät välitä ajaa keinoviehettä eivätkä välttämättä loista näyttelykehissä, joten saluki kuten mikä koira hyvänsä tulee ottaa ensisijaisesti lemmikiksi, jolla ehkä voi jotakin harrastaakin, koiran ja omistajan rahkeiden mukaan.

LUONNE

Saluki on herkkä paitsi ympäristölleen myös omistajansa mielialoille. Salukille on sikäli helppoa uusia asioita - se on älykäs ja oppii nopeasti. Moni saluki tosin tottelee useimmiten sen mukaan mikä on sille itselleen edullista ja mielekästä. Toki se on tyytyväinen mikäli sen ja omistajan toiveet sattuvat kohtaamaan ja ottaa mielellään kehut vastaan ;) Aavikkosaluki on selkeästi yhteistyöhaluisempi ja vähemmän oikukas kuin länsimainen saluki, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon että se on puhtaasti käyttötaustainen - tottelevaisuus on elintärkeä ominaisuus aavikolla.

Hermostuminen ei salukin kanssa auta yhtään vaan pikemminkin hankaloittaa tilannetta, sillä saluki on herkkä "etiketille" ja voi helposti asettua vastahankaan jos sille suuttuu. Se päättää helposti ettei kanssasi työskentely ole sen edun mukaista ja pyrkii pois tilanteesta tai sulkeutuu itseensä. Aavikkosalukin kanssa kontaktin luominen on kokemukseni mukaan usein helpompaa kuin länsimaisten salukien ja ne ovat usein kovapäisempiä. Silti oikean motivointimenetelmän löytäminen on minkä hyvänsä salukin kanssa tärkeää. Aavikkosalukikin haluaa olla pikemminkin kumppani kuin käskyläinen.

Omista salukeistani länsimainen Zia oli herkkusuu joka teki namista mitä vain. Aavikkosaluki Farha on ihmiskeskeinen ja yhteistyöhaluinen ja nami on vain opittu lisä. Länkkärisaluki Asheerah istuu, seisoo, makaa ja antaa tassua sekä tulee kutsusta JOS SE TIETÄÄ ETTEI PÄÄSE KARKUUN, esim. sisällä. Se on hyvin omapäinen leidi joka tekee juuri niin kuin itse haluaa. Muista "aikuisista" aavikkosalukeistani Muhafhaf on ehkä näiden kahden välimuoto, joskin kontaktihakuinen. Myös Lublub innostuu yhteisestä työskentelystä, etenkin jos luvassa on namipala tai halihetki. Basma, Nujaima ja Khattafkin rakastavat kanssani peuhaamista.

Saluki voi myös olla vaativa ja hermoja koetteleva kumppani, eikä sovi ihmiselle joka haluaa ehdottoman tottelevaisen seuralaisen. Se ei myöskään aina ole itsetuntoa hivelevä kumppani sillä se voi olla hyvin itsetietoinen ja toisinaan jopa itsekeskeinen. Toisaalta saluki on uskollinen ja kiintyy syvästi omistajaansa jos tämä osaa suhtautua siihen oikein. Etenkin aavikkosaluki on hellyydenkipeä ja kontaktihakuinen, olematta kuitenkaan jaloissa pyörivä hössöttäjä.

Syyrialaisessa runossa nainen toteaa ettei halua miehekseen laiskaa ahmattia joka takertuu häneen kuin saluqi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että saluki pyörisi jatkuvasti jaloissa. Se on itsenäinen ja sille riittää tieto että sinä olet maisemissa.

Saluki on varsinkin nuorena äärettömän energinen, mutta rauhottuu melko hyvin sisällä pentunakin, kunhan on saanut tarpeeksi liikuntaa. Aikuistuttuaan saluki on melko huomaamaton sisätiloissa. Vaikka saluki harvemmin on tappelupukari, voi etenkin alkukantainen aavikkosalukiuros olla dominoiva suhteessa samaa sukupuolta oleviin koiriin.

Vaikka saluki kiintyy kaikkiin perheenjäseniin se valitsee yleensä yhden joka on sille kaikki kaikessa, yleensä se joka ruokkii ja ulkoiluttaa sitä. Salukilla on viehättävä tapa lähestyä omistajaansa pää kainosti kallellaan tassua tarjoten. Ronskimpiakin lähestymistapoja tokin esiintyy kuten Asheerah'lla joka mielellään käy suoraan asiaan. Se hyppää takaa ja mäjäyttää tassuilla selkään ja kun käännyn se seisoo kumartuneena peffa pystyssä leikkiin kutsuen. Siitä on mukava saada ihmiset nauramaan. Saluki on siis vastakohtien koira: villi ulkona mutta rauhallinen sisällä, uskollinen muttei mielistelevä, ylpeä mutta huumorintajuinen, älykäs mutta itsekeskeinen, siro mutta voimakas.

Vaikka saluki pysyy verrattain leikkisänä ja mielellään ulkoilevana korkeaan ikään saakka, tulee siitä helposti mukavuudenhaluinen sohvaperuna. Usein koirakaverin hankinta voi motivoida vanhempaa koiraa liikkumaan. Kaveriksi käy toki minkä rotuinen koira hyvänsä, mutta eniten saluki nauttii kaltaisestaan seurasta. Salukeja onkin helppo pitää myös monikossa, sillä ne ovat aikuisina huomaamattomia sisätiloissa ja juoksuttavat toisiaan ulkona. Vaikka saluki voi olla verrattain suurikokoinen, on se "kokoontaitettavaa" mallia joka mahtuu pieneenkin asuntoon kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa.

SALUKIN PAHEITA

Nuorena saluki voi olla aikamoinen hulivili ja tuholainen. Sillä on runsaasti energiaa jota se saattaa purkaa myös kodin sisustukseen. Sohvaryhmän kaunistukseksi sitä ei siis kannata eikä tule ottaa, niin koristeellinen kuin se onkin. Sanotaankin ettei saluki ole pikkutarkan sisustajan koira.

Meillä kukin saluki on jättänyt puumerkkinsä mööpeleihin. Akasha repi toppaukset sohvista, Zia tyhjensi ruokakaapit, Asheerah kalusi sohvankulmia ja ikkunapokia, Farha söi keittiön tuolit, Muhafhaf kuorii tapetteja edellisen mökkini keittiön seinältä, Lublubkin on ansiokkaasti yhtynyt perinteisiin ja kaikki petaavat niin että vaahtomuovipatjat pöllyävät. (Vinkki Saluki-lehdestä: päällystä patjat Enstex-kankaalla).

Lublub varastelee myös mielellään vaatteitani. Basma on erikoistunut talouspaperin silppuamiseen. Zialla oli kovin yleinen piirre: se oli ruokavaras. Voi tietysti olla että salukisi jättää rauhaan tiskipöydällä jäähtyvän paistin vastatessasi puhelimeen. En kuitenkaan ottaisi riskiä.

Saluki voi myös protestoida mielestään huonoa kohtelua tuhoamalla paikkoja. Pitkää pinnaa ja omistautumista saluki vaatii. Itse pidän kiehtovana ettei salukia voi kohdella miten vain, se on omanarvontuntoinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö salukikin tarvitse oppia ja opastusta ja päättäväistä käsittelyä. Yhteinen sävel on kuitenkin löydettävä.

TERVEYS

Moniin muihin rotuihin verrattuna saluki on varsin terve rotu, ongelmansa kuitenkin silläkin. Salukien terveyttä uhkaavat eniten autoimmuunisairaudet, näistä pelätyimpiä sairauksia ovat AIHA (autoimmuuni hemolyyttinen anemia) sekä trombocytopenia, molemmat verisairauksia. Näitä ja muita autoimmuunisairauksia esiintyy rodussa ilmeisesti kauttaaltaan joskin jotkut suvut näyttävät olevan alttiimpia kuin toiset. Suomen Salukikerhon 2004 tehdyssä terveyskyselyssä autoimmunisairaudet, sydänsairaudet, syövät ja allergiat olivat yleisimpiä raportoituja sairauksia, esiintyvyys 6-7% luokkaa. Todellinen lukema on varmaankin jonkun verran korkeampi.

Yksi syy aavikkosalukien tuontiini onkin terveysongelmat ja alentunut elinvoima länsimaisissa koirissa. Uskon että sairauksia esiintyy suvussa kuin suvussa, aavikkolinjat mukaanlukien, mutta kun harjoitetaan sisä- ja linjasiitosta lisätään sairauksien ilmaantumisen mahdollisuuksia ja vähennetään tuota elinvoimaa. Harras toiveeni on että aavikkosalukeja uskallettaisiin käyttää geenipoolin laajentamiseen. Aavikkosalukit ovat selvinneet rankoissa elinolosuhteissa ja näin sairaat ovat karsiutuneet alkumetreillä ja vain terveet ja funktionaaliset koirat ovat päässeet jatkamaan sukua. Se ei tietenkään tarkoita etteivätkö nekin voisi sairastua tai kantaa haitallisia geenejä, mutta ainakin ne edustavat käytännössä testattuja, uusia linjoja.

RUOKINTA

Se miten salukiasi ruokit on tietysti kovin henkilökohtainen asia, mieluiten näkisin että ne saisivat edes puolet "kotiruokaa" tai raakaravintoa. Omat syövät jotain jota kutsun "perstuntuma-barffiksi": pyrin siihen että suuri osa niiden ruokavaliosta koostuu lihaisista luista ja muutkin ruoka-aineet annan raakana, joskin keitän niille myös riisiä. Aikuiset syövät kerran päivässä niin, että niillä on kuukaudessa 2-3 paastopäivää, muuten neljä "pehmeän aterian" päivää sekä kolme luu-päivää viikossa. Nuoret (noin vuoden ikään) syövät kahdesti päivässä, jolloin yksi ateria on luita, toinen "pehmeää ruokaa", ja 2-3 kertaa kuussa on "puolipaastopäivä", jolloin saavat vain yhden aterian, silloin luita. Pennut syövät tietenkin useammin, niillä niin että 2/3 ruuasta on luita.

- Luu-ateria koostuu broilerinsiivistä. Salukit saavat siinä 6-7 siipeä per nuppi. Niitä voi tilata pakasteina Kennelrehulta tai Reikon Kennelistä ja tuoreina joidenkin K-kauppojen kautta. Toisinaan koirat saavat siipien sijasta rustoluita, kylkiluita, kanan- tai kalkkunankauloja, oikeastaan mitä hyvänsä luuta minkä ne pystyvät syömään kokonaan. Ja EHDOTTOMASTI raakana, kypsentäminen voi aiheuttaa luiden vaarallista säröilyä.

- "Pehmeä ateria" on karkeasti arvioiden 1/3 lihaa/sisäelimiä (sydäntä, maksaa, mahaa, jne.)/lohta, 1/3 keitettyä riisiä, ja 1/3 kasvissosetta, johon kuuluu myös piimä (aina kun mahdollista myös kutunmaito) ja kylmäpuristettu rypsiöljy, kananmunia kuorineen, valkosipulia, sekä hunajaa. Kaikki paitsi riisi raakana. Kuuriluontoisesti olen sillon tällöin antanut myös merilevää. Soseeseen voi käyttää melkein mitä kasviksia ja hedelmiä haluaa, paitsi paprikaa, tomaattia ja viinirypäleitä. Niihin jotkut koirat reagoivat voimakkaasti, varsinkin jos niitä on paljon, joten en varmuuden vuoksi käytä enää ollenkaan, vaikka meillä eivät koirat olekaan niihin reagoineet.

- Paastopäivinä ne saavat vain vettä, jota niillä muutenkin on aina saatavilla.

Pennut kasvavat meillä alusta alkaen tähän ruokavalioon. Kun ne ovat noin 3-viikkoisia, aloitan syöttämällä niille raa'asta jauhelihasta, kananmunankeltuaisesta ja kutunmaidosta tehtyä seosta, ja pian ne syövät samaa pehmeää ruokaa kuin aikuisetkin. Pentujen ollessa 3-3,5-viikkoisia heitän pentulaatikkoon muutaman broilerinsiiven ja ne oppivat nopeasti raastamaan lihat luista. Noin 5-6-viikkoisina ne syövätkin siivet luineen päivineen. Emä saa myös imettää pentuja niin kauan kuin haluaa ja saa itse hoitaa vierottamisen kun sen parhaaksi katsoo.

Täytyy myöntää että koirat ruokitaan meillä näppituntumalla eli BARF:in pääpiirteitä noudattaen mutta vailla hurjia vitamiinilisiä ja prosenttilaskuja, koiran kasvua ja olemusta seuraten. Tärkeintä onkin että ruoka-aineet vaihtelevat mahdollisimman paljon eli että ruoka on monipuolista, ja että luita on tarpeeksi, jotta koira saa tarvitsemansa aineet. Mieluiten en näkisi koiraa ruokittavan täysin kuivamuona-pohjalta, sillä uskon kuivamuonien olevan osasyyllisiä lisääntyneisiin allergia- ja iho-oireisiin. Lisäksi kypsennetystä lihasta ja kuivamuonasta puuttuvat koiralle tärkeät entsyymit. Jos kuitenkin käytät kuivamuonaa, pyri käyttämään laadukasta, lisä- ja väriaineetonta aikuisille tarkoitettua kuivamuonaa heti luovutusiästä lähtien.

Muitakin vaihtoehtoja on, kuten puuropohjaiset kotiruuat (esim. Yrjölänpuuro), jolloin kuitenkin tulisi lisätä liha raakana puuron kypsentämisen jälkeen ja tarvittaessa, ainakin kasvuajan, käyttää lisänä Citro-Oskaa, aikuisen annostuksilla. Jos ruoka on puolet kotiruokaa ja puolet kuivamuonaa, lisiä ei tarvita.

Hapsullisilla salukeilla käytetään huppua joka estää karvoja sotkeentumasta ruokaan. Ruoki salukisi korotetulta alustalta jottei sen tarvitse kumarrella epämukavasti. Hyväkuntoinen saluki on lihaksikas ja kiiltäväturkkinen. Kylkiluitten päällä ei saa olla rasvaa, vaan luiden täytyy tuntua ja parin kylkiluun aavistus näkyä.

Pikkupentu syö kolme-neljä kertaa päivässä, 4-6-kuisena vähennetään kahteen ateriaan. Pentu saattaa myös itse jättää pois jonkun aterioista.

TAPAKASVATUS

Opeta pentu pienestä pitäen sietämään käsittelyä ja hoito-toimenpiteitä käymällä pentu läpi joka päivä: tarkista hampaat (nyt voit myös totuttaa se hammaspesuun jos haluat, se on hyvä tapa ja säästää eläinlääkärikuluissa, joskin säännöllinen raakojen luiden syönti on helpompaa ja tehokkaampaa), pyyhi korvat, katso silmät, käsittele tassuja, jokaista kynttä erikseen. Kerran viikossa leikkaa kynnet. Harjaa turkkia.

Aikuisen salukin turkinhoito on mutkatonta, kerran viikossa kammataan hapsut, pestään nelisen kertaa vuodessa tai kun se on likainen. Myös ennen näyttelyitä, mutta jos käyt näyttelyissä usein pese vain hapsut jottei liika peseminen kuivata ihoa. Sileäkarvainen saluki "kiillotetaan" säämiskällä tai pehmeällä harjalla jos halutaan, meillä niiden sukiminen rajoittuu kumisuan käyttöön karvanlähdön aikaan eli keväisin, joskus syksyisin.

Pennun täytyy oppia jokaviikkoiseen "täyshuoltoon", joka jatkuu koko sen elämän ajan. Nämä käsittelyharjoitukset paitsi helpottavat koiran hoitoa myös syventävät keskinäistä suhdettanne sekä valmistaa pentua eläinlääkäritarkastuksia ja näyttelyitä varten. (Muista myös pyytää vierailevia ihmisiä käsittelemään pentua, esim. katsomaan hampaita jotta pentu tottuu myös vieraiden käsittelyyn). Jos pentu ei ole yhteistyöhaluinen, opeta sille ystävällisesti mutta päättäväisesti että työ tehdään joka tapauksessa.

Jos aiot harrastaa näyttelyitä, kannattaa treenaus aloittaa jo nyt asettamalla pentu seisomaan pakoillaan hetkeksi joka päivä ja opettelemalla hihnassa kävelyä. Paljon kehuja ja vaikka namiakin! Juoksuharrastuksesta kiinnostunut omistaja voi alkaa vetämään "viehettä" (esim. houkuttelevaa karvaa) narun tai ongenvavan päässä pentunsa iloksi, kuitenkin vain hetki kerrallaan silloin tällöin ettei pentu ehdi kyllästymään leikkiin.

Nyt on otollinen aika kaikenlaiselle tapakasvatukselle. Salukinpentu puuhailee mielellään omistajansa kanssa ja oppii nopeasti - myös huonot tavat. Erityisen tärkeää on nyt opettaa luoksetuloa. Esim. ruoka-aikoina huuda "tänne" ja näytä ruokakuppia - pentu tulee innosta puhkuen ja oppii pian että "tänne"-sanaa seuraa palkinto. (Muista aina pitää nameja mukana jotta voit palkita pentusi kun se tekee oikein).

Riiviö-iässä eli noin 7-12 kk:n iässä pentu usein kyseenalaistaa auktoriteettisi eikä tulekaan kutsuttaessa. Älä jää huutelemaan vaan kulje poispäin äläkä ole huomaavinasi pennun temppuilua (tämänkin takia on juoksupaikat valittava huolella jotta voit huoletta jättää koirasi huomiotta). Kun pentu vihdoin tulee luoksesi kehu sitä vuolaasti ja anna nami. Nyt voit päästää pennun jälleen vapaaksi ja hetken päästä kutsua se taas luoksesi. On tärkeää ettei pentu miellä luoksetuloa kytketyksi joutumisena vaikka niin joskus käykin. Vaan ei joka kerta!

Muista aina käyttää samaa sanaa kutakin asiaa kohden. Varmista että myös perheen muut jäsenet tietävät yhteiset pelisäännöt ja komentosanat jotta pentu tietää mitä tarkoitetaan ja mitä siltä halutaan. Noin neljän kuukauden iässä maitohampaat alkavat vaihtua kunnon hampaiksi. Katso että pennullasi on tarpeeksi luvallista purtavaa (ra'at luut, vaikka vain kaluttavaksi tarkoitetut putkiluut joita pentu ei voi kokonaan syödä, ovat kypsennettyjä luita ja eläinkaupan solmu- ja vuotaluita turvallisempi vaihtoehto, samoin kuin raaka porkkana) ja että hampaat lähtevät ja kasvavat oikein.

Sisäsiisteys on tietysti niitä tärkeimpiä asioita. Jotkut oppivat tavoille nopeasti, joillakin se saattaa kestää melko kauan. Paljon riippuu jälleen omistajan valppaudesta ja johdonmukaisuudesta. Älä toru sisälle pissivää pentua, yksinkertainen "ei" riittää ja sitten ulos jotta pentu saa tilaisuuden tehdä oikein. Sitten kehutaan taas vuolaasti. Vie pentu usein ulos, syömisen, nukkumisen ja leikin jälkeen. Jos pentu jää yksin pitkäksi aikaa voit halutessasi jättää sille sanomalehden ulko-oven eteen hätävaraksi. Siihen se on oppinut pentulaatikossa.

Tärkeää on myös opettaa saluki jäämään yksin kotiin. Muutoin se ryhtyy herkästi protestoimaan yksinäisyyttään ja saa helposti paljonkin tuhoa aikaan. Se voi myös ryhtyä ulvomaan mikä tuskin miellyttää naapureita. Opeta siis pentusi olemaan yksin, ensin hetken kerrallaan ja vähitellen pidempiä aikoja. Kehu sitä kun se on ollut kiltti. Pikkuhiljaa se ymmärtää että vaikka lähdetkin pois tulet kyllä pian takaisin.

Fyysinen väkivalta ei sovi salukin kasvatukseen. Meillä se kauhein ja kamalin rangaistus tulee sumutinpullosta jonka vesisuihku on säädetty teräväksi. Ruiskaus naamalle ja napakka EI toimii todella hyvin kunhan ruikkauksen ajoittaa oikein.

Lopuksi Abu Nuwasin sanoin: "May Allah allow my lord the prince to enjoy him long! May he continue happy with his hound."

MUISTATHAN SOITTAA MILLOIN VAIN; VAIKKA KUINKA USEIN JA VAIKKA KESKELLÄ YÖTÄ, JOS JOKIN ASKARRUTTAA!!!

Puh. 041-483 2630, mailata voi osoitteeseen qashani@gmail.com

Kerrothan silloin tällöin miten teillä menee, lähetät vaikka kuvia jne. Tulkaa myös käymään joskus, se olisi mukavaa :)

JOS JOSTAIN SYYSTÄ KOIRA SAIRASTUU TAI KUOLEE TAI ET VOI SITÄ ENÄÄ PITÄÄ, OTATHAN MINUUN HETI YHTEYTTÄ!!! OTAN TARVITTAESSA KOIRAN LUOKSENI HOITOON TAI PYSYVÄSTI MIKÄLI ELÄMÄNTILANTEESI NIIN VAATII JA SINUSTA TUNTUU ETTET PÄRJÄÄ KOIRAN KANSSA, TAI autan etsimään sille uuden kodin!!! ETHÄN PELKÄÄ KERTOA MAHDOLLISISTA ONGELMISTA, KUTEN MYÖSKÄÄN KAIKISTA ILONAIHEISTA OLIVAT NE MITEN PIENIÄ HYVÄNSÄ :)

QASHANI SALUQIS,
MICAELA LEHTONEN,
METSÄKULMANTIE 27,
14770 ETELÄINEN