Sami de Hamadan - 'Muhafhaf'
26.5. 2001 - 26.10.2009
Om. Micaela Lehtonen
Kasv. Nina Adam

Kesällä -98 kirjoitin myös Ranskassa asuvalle englantilaissyntyiselle Nina Adamille (kennel de Hamadan) joka käyttää kasvatuksessaan aavikkolinjoja. Tästäkin sukeutui tiivis ystävyyssuhde. Nina oli saanut kaksi salukia Bahrainista Shaikha Danah Al Khalifalta -93, nartun Nuha ja uroksen Dhah'ban joista jälkimmäinen asuu tätä nykyä Belgiassa.

Varasin heti pennun Nuhasta joka on suloinen, sopusuhtainen ja pienikokoinen juoksukilpailuissa menestynyt narttu ja on kunnostautunut myös metsästämällä mm. jäniksiä ja kettuja. Sen vanhemmat ovat beduiinien kasvatteja.

Odotuksesta tuli odotettua pidempi kun kolmeen vuoteen mahtui kommelluksia. Nuhan puolisoksi oli valittu La'hin de Hamadan jonka emä oli puoli-irakilainen Esmahan de Hamadan ja isä turkkilaissukuinen Kerim el Riad, molemmat ilmiömäisiä ratajuoksijoita. Ensin narttu jäi tyhjäksi, sitten uros ei päässyt tulemaan parhaiksi päiviksi ja lopulta syntyi ainokainen kuollut pentu.

Päätettiin kokeilla Nuhan serkkua Dhah'bania jolla oli pentuja ennestään. Heti tärppäsi ja toukokuussa 2001 syntyi 6+2 pentua. Heinäkuussa lähdin Provenceen pentua valitsemaan ja vietin Ninan luona viisi ihanaa päivää pentuja katsellen.

Valintani osui uroksista pienimpään Sami de Hamadaniin jonka kutsumanimeksi tuli Muhafhaf ("solakka" arabiaksi). Se oli pennuista rauhallisin mutta myös se joka leikki eniten metsästysleikkejä, saalistaen viekkaasti sisaruksiaan. Matka takaisin Suomeen meni yllättävän hyvin, Muhafhaf matkusti sylissäni vesitiiviissä laukussa ja nukkui lennon aikana. Lentokentällä se kyllä jodlasi sitäkin äänekkäämmin…

Muhafhaf oli äärettömän ihana, itsepäinen, rauhallinen, sylissä viihtyvä nuori mies joka ei turhia hötkyillyt. Lisäksi se oli silmiähivelevän kauniskin! Farhan tapaan se oli tiivis, hyväkroppainen ja mittasuhteiltaan neliömäinen ja sillä oli ihana naama, jossa hiukan susimainen katse. Se oli upea näky laukatessaan pitkillä, vaivattomilla loikilla kuin lentäen. Farha ja Muhafhaf olivat erityisen läheisiä ja aina yhdessä.

Kesäkuun alussa 2002 Muhafhafille puhkesi yllättäen vaikea epilepsia, jota pidettiin idiopaattisena, eli elimellistä syytä ei löytynyt. Kohtaukset tulivat grand mal-ryppäinä noin kuukauden välein. Alkuvuodesta -03 kohtaukset alkoivat uudelleen ja valittiin uusi lääkitys jossa fenobarbitaalia pienemmällä annosteksella ja alkuun myös homeopaattista Cuprumia kerran kuussa. Lisäksi tuli kaliumbromidi, jota Muhafhaf sai kahdesti päivässä.

Lääkityksen ansiosta kohtaukset pysyivät yllättävän hyvin kurissa - yksittäinen grand mal-kohtaus (ei enää ryppäitä) kerran 12-24 kuukaudessa. Pidin sen kuitenkin mukanani joka paikassa, jotta saatoin antaa sille diazepamia peräruiskeena mikäli kohtaus iski - näin estettiin ryppään muodostumista. Joitakin uusia oireita oli havaittavissa: alahuulet roikkuivat ja kordinaatio oli hiukan huono, vaikka toisaalta vauhtia onneksi piisasi edelleen ja Muffe oli varsin hyväntuulinen :) Kaikki mahdolliset testit tehtyämme emme löytäneet syitä oireille, joten ne liittyivät joko lääkitykseen tai neurologisiin muutoksiin.

Muhafhafin kevät 2003 meni Farhan pentuja kummastellessa. Edellisenä vuonna luonamme asusti kolme pentua kotikaranteenissa kolmen kuukauden iästä yksivuotiaiksi asti, eivätkä ne oikein olleet Muffen suosiossa: vasta niiden (ja Lublubin) ollessa 6-kuisia uskalsin jättää ne yksin keskenään esim. ulkona.

Farhan ja ylipäätään lauman omat pennut osoittautuivat aivan eri asiaksi: Muhafhaf otti ne alusta alkaen ystävällisen hämmentyneesti vastaan. Pennut saivat pienestä pitäen vetää sitä hännästä, roikkua sen korvahapsuissa ja makailla sen vieressä. Koko lauma paimensi yhdessä pentuja ja Muhafhafkin otti niiden vartioimisen ja niiden vieressä nukkumisen vallan sydämenasiakseen :)

Vuoden 2004 aikana huomasin pieniä muutoksia Muhafhafin käyttäytymisessä suhteessa vieraisiin - se alkoi aristelemaan oudompia ihmisiä ja väisteli niitä epäluuloisen näköisenä. Onneksi se oli perheen parissa yhä sama hellyydenkipeä ja rakastava sylivauva :)

Kesällä 2007 kävimme jälleen terveystarkastuksessa. Niillä seurattiin miten Muhafhafin kroppa ja etenkin maksa kestivät jatkuvaa lääkitystä. Ilokseni ja helpotuksekseni Muhafhafin arvot ällistyttivät lääkärimmekin, sillä ne olivat kuin terveen koiran arvot!

Kesä 2009 meni rattoisasti ja Muhafhaf oli hyvässä kunnossa ja hyvillä mielin. Syksyä kohden poika ontui ajoitttain samoin kuin teki keväällä - uskoakseni se liittyi kylmään ja kosteaan ilmaan. Lokakuun lopulla jouduin tekemään vaikean päätöksen - oli aika hyvästellä rakas Muffelaiseni :( Ontumisen lisäksi se oli tokkurainen ja poissaoleva - sen elimistö ei selvästi enää jaksanut vvuosia jatkunutta lääkitystä ja sairauden muita lieveilmiöitä. Muhafhaf sai illalliseksi herkkuaan, maksalaatikkoa kerman kanssa, ja nukkui pois vierasmökissäni vähän ennen puolta yötä. Ihana tuttu eläinlääkäri tuli pitkän päivystysrupeaman jälkeen auttamaan Muhafhafin matkaan. Lääkärin lähdettyä pidin Muffea sylissäni kauan, itkin sen pehmeään turkkiin ja kerroin sille miten paljon sitä rakastan, miten kiitollinen olen siitä että sain viettää nämä vuodet sen kanssa ja miten paljon olisin halunnut pitää sen luonani. Kerroin sille Sateenkaarisillasta, paikasta jonne se nyt matkasi, missä ei ole sairautta eikä surua, missä se on ikuisesti nuori, vahva ja onnellinen, ja missä niin monet rakastamani ovat sitä vastassa - ja että jonain päivänä me tapaamme siellä jälleen, eikä erota enää koskaan.

Muhafhafin sitkeyttä ja elämäniloa oli inspiroivaa seurata - prikin eläinlääkäri ennusti ettei Muffe eläisi 2-vuotiaaksi, mutta me saimmekin viettä yhdessä 8½ ihanaa vuotta. Muhafhaf oli suloinen, huumorintajuinen, ihastuttava poika - olen todella kiitollinen Ninalle tästä upeasta salukista!

isä:

Dhah'ban

(imp. Bahrain)

emä:

Nuha

(imp. Bahrain)

Muhafhafn emä - Nuha