Khattaf
Imp. Syyria
Synt. 5.10. 2004
Kasvattaja - Mish'al al-Barazi
Omistaja - Micaela Lehtonen

Keväällä 2004 sain arabiystävältäni Basil Jadaanilta lahjaksi syyrialaisen salukinartun nimeltä Basma. Yllätyksekseni Basil oli astuttanut Basman upealla uroksellaan Ghazalilla. Suomessa ultra kuitenkin paljasti että Basma oli jäänyt tyhjäksi ja Basil oli sitä mieltä, että oli sen takia ikäänkuin velkaa minulle syyrialaisen uroksen, jotta voisin halutessaani saada täysin syyrialaissukuisen pentueen Basmasta.

Loppuvuodesta 2004 Basil sitten soitti ilmoittaakseen että oli vihdoin löytänyt mielestään tarpeeksi hyvän uroksen, punaisen mustamaskisen pennun nimeltä Khattaf (sieppaaja). Basilin ystävä Fuad Al-Azem oli löytänyt Khattafin pentueen Haman seudulta kasvattajalta nimeltä Mish'al al-Barazi. Tämä ei olisi luopunut pennusta jota piti pentueen parhaimpana, mutta onneksemme Fuad oli sukua kasvattajalle ja sai siksi kunnian ottaa Khattafin mukaansa. Fuadin luovutettua Khattafin Basilille hän soitti tuon tuostakin muistuttaakseen että Khattaf on harvinaisen hyvä saluki ja että siitä täytyy pitää hyvää huolta, koska sellaisia ei puissa kasva!

Basil toi Khattafin kaupunkikotiinsa Damaskokseen, jonka muurein ympäröidyllä pienellä pihalla tuolloin parikuinen pentu asusti aina 5-kuiseksi saakka. Sillä oli pieni koirankoppi tuulensuojana ulkoportailla ja siinä se asusti koko kylmän talven jolloin lämpötila ajoittain laski -10 asteen lähettyville ja pureva viima ulisi nurkissa. Luntakin tuprutteli silloin tällöin. Pienen pihan vakiovieraita ovat puolivillit kissat, joita on runsaasti koko Syyriassa. Basililla on tapana laittaa ruokaa pihalle näitä kissoja varten ja niinpä Khattaf sai kilpailla ruuasta näiden kujakattien kanssa. Alkuun poika oli niin pieni että kateilla oli yliote, mutta kun Khattaf sai lisää kokoa ja itsevarmuutta oli kissojen vuoro napsia portailta pikapikaa suupaloja ennen kuin pikkuherra tuli pitämään jöötä.

Tarjolla oli kuivamuonaa, leipää ja maitoa. Lisäsärvintä ja pikkupuuhaa Khattaf hankki pyydystämällä puutarhaan eksyviä kilpikonnia. Sillä oli tapana kantaa ne portaille koppinsa eteen, missä se käänsi ne selälleen ja makasi niiden päällä kunnes ne tukehtuivat! Konnista oli luonnon puuhapalloiksi moneksi tunniksi – aktivointileluja luomuversioina siis! Basilin tyttäret leikittivät suloista salukipoikaa ja Basilin pojan valtaisa rottweilerikin sai tuntea naskalihampaat nahoissaan. Noina kuukausina Basil huolehti Khattafin loishäädöistä, rokotuksista ja sirutuksesta ja Khattaf kirjattiin myös Syrian Arab Horse Associationin salukijaoston rekisteriin.

Maaliskuussa 2005 Basil kutsui minut salukiturneelle Syyriaan ja odotin tietysti innolla Khattafin tapaamista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja taisi olla molemminpuolista. Painimme riehakkaasti pihalla ja sitten Khattaf sai jäädä ulos kun menimme talon sisään teelle. Tai ainakin sen PITI jäädä ulos... mutta se livahti jatkuvasti perääni olkkariin, missä Basilin vaimo Roulla miltei kiipeili nojatuolinsa selkänojalla jottei Khattaf koskisi häntä – ja sekös oli pennusta hauskaa! Roulla on harras muslimi joka rukoilee viidesti päivässä, niinpä hän ei halunnut koiran koskettavan itseään jottei hänen tarvitsisi puhdistautua uudelleen ennen seuraavaa rukoushetkeä. Roulla oli huolissaan että luulisimme ettei hän pidä eläimistä, mutta vakuutimme ymmärtävämme miksi hän ei halunnut koiraa lähelleen. Tehdessämme lähtöä autolla Khattaf livahti pihaportista katukiveykselle ja istahti ryhdikkäästi kohdallani olevan autonoven eteen, ikäänkuin ilmoittaakseen että hänkin olisi kernaasti tulossa mukaan.

Matkallani sain tavata myös Khattafin sisarukset ja vanhemmat. Sen emä Tayra on tummanpunainen kuten poikansa, pikkuruinen narttu jolla on kauniit kaarevat linjat. Tayra on kotoisin Almishirfehin kylästä Homsin läheltä, ja se tulee samoista linjoista kuin Basma – puhtaita syyrialaisia metsästyslinjoja jotka menevät erään Makram al-Barazin kuuluisaan Tayra-nimiseen narttuun. Khattafin isä taas on kermanvärinen sileä joka on kotoisin Ain al-Arabista Turkin rajan läheltä. Nyttemmin molemmat on myyty Saudi Arabiaan, sillä rikkaat saudit olivat Syyriassa ostamassa hyviä metsästyskoiria samaan aikaan kun me kiertelimme siellä..

Khattaf oli vierailuni aikaan 5 kk:n ikäinen rasavilli riiviö. Matkani aikana se siirrettiin Basilin kotipuutarhasta tämän farmille Damasin laitamille, missä se asusti jokusen kuukauden Basilin salukien ja kangaleiden kanssa. Aikuisten salukien (joihin Khattaf jo laskettiin) pääasiallinen ruoka on kuiva pitaleipä. Tuntui vaikealta lähteä Syyriasta ja jättää Khattaf sinne, mutta EU:n uusien tuontimääräysten takia sen oli jäätävä sinne vielä useaksi kuukaudeksi kunnes kaikki rokotukset ja vasta-ainetestit oli tehty.

Syyskuussa 2005 Syyriassa pidettiin laatuaan ensimmäinen ”salukinäyttely” arabihevostapahtuman yhteydessä. Näyttelyn tuomarina toimi Sir Terence Clark ja metsästäjien salukeja esitettiin 22 kpl. Luokkia oli kaksi eli uros- ja narttuluokka. Khattafkin osallistui mutta oli vielä niin keskeneräinen että hävisi lihaksikkaille täysikasvuisille metsästyskoirille. Tähän ensimmäiseen näyttelyyn saivat osallistua myös typistetyt salukit, mutta mahdollisiin tuleviin näyttelyihin ne eivät pääse, sillä näyttelyn puuhamies Basil on tiukasti sitä mieltä että typistäminen on Koraanin oppien vastainen perinne. SAHA:n organisaation pyrkimyksenä oli varjella rodun säilymistä Syyriassa ja nimenomaan metsästyskoirana ja näkemäni perusteella siellä olikin siihen loistavat edellytykset: upeita salukeja oli runsaasti ja niiden pito- ja käyttötarkoitus oli sama kuin kautta aikojen. Aika näyttää miten sota on vaikuttanut tuohon 2005 vallinneeseen tilanteeseen.

Lokakuussa Khattafin oli vihdoin aika tulla kotiin. Se lähetettiin rahtina Tanskaan mistä hain sen koneella koto-Suomeen. Matka oli pitkä ja täynnä jos minkälaista sattumusta, mutta perille päästiin kunnialla, mistä lämmin kiitos rakkaalle ystävälleni Kristina Strålmanille joka auttoi meitä Köpiksessä. Ensimmäisen yönsä uudessa kotimaassaan Khattaf vietti kanssani veljeni Samin ja tämän vaimon Katriinan luona Helsingin Vuosaaressa. Uumoilin että Khattaf saisi sätkyn kun heidän valtava nöffiuroksensa otti sen sydämellisesti vastaan ahtaassa eteisessä, mutta mitä vielä, pojista tuli heti ystävykset. Nukuin sohvalla ja Khattaf pedillä vieressäni, mutta kun se näki Jakke-nöffin makoilevan sohvapöydän toisella puolella, se ryömi sen luo matalan pöydän ali ja laski päänsä Jaken valtaville tassuille.

Seuraavana päivänä Sami ja Jakke veivät meidät kotikyläämme Hauholle, missä Khattaf sai tavata muut salukini. Kohta koko lauma kirmasi hullun lailla ympäri pihaa. Oli jännä nähdä miten etenkin Khattaf ja Basma heti löysivät yhteisen sävelen – kuin olisivat tienneet olevansa maanmiehiä ja sukulaisia.

Khattaf on ihastuttava siro mutta vahva, upeasti liikkuva sileäkarvainen uros, jonka luonne on äärettömän valloittava ja väri todella ihastuttava. Se edustaa juuri sitä syyrialaista tyyppiä josta niin kovasti pidän ja jonkalaisia näin paljon Syyrian reissullani. Se on muiden aavikkotuontiemme tapaan hellyydenkipeä ja itsevarma, huumorintajuinen riiviö ja valtavan ihana kumppani.

Kesäkuussa 2007 Khattafista tuli ensi kertaa isä. Kyseessä oli Qashani S-pentue ja emänä Thurayah eli Lublub. Khattafin toinen pentue, Qashani K-pentue, syntyi 2008, tällä kertaa emänä toinen Syyrian tuontini Basma. Kolmannen pentueensa, Non Serviam E-pentueen, jonka emä on Non Serviam Amanita Citrina, Khattaf sai 2015.

Khattaf teki näyttelydebyyttinsä salukien erikoisnäyttelyssä 10.6.2006, tuomarina David Graham (Daxlore salukis) ja sai laatuarvosanan EH. Mittaustilaisuudessa sen säkäkorkeudeksi vahvistui 65 cm.