Qashani Khowla al-Sham - 'Aida' alias 'Iida-Liisa'
Synt. 28.11.2008
Om. Micaela Lehtonen, Mirja & Heidi Lappalainen

Aida on kahden Syyrian tuontini rakkauten hetelmä. Olin haaveillut Khattafin ja Basman yhdistämisestä, mutta koska ne ovat samalta Haman alueelta kotoisin, olin epävarma sen suhteen, kuinka monimuotoinen sellainen liitto noin geneettisessä mielessä olisi. Kun Hannes Lohen monimuotoisuustesti tuli markkinoille ja pystyin siten varmentamaan yhdistelmän monimuotoisuuden, sai Qashani K-pentue alkunsa.

Pupeloiden syntymä takkuili - Basma pakersi ensimmäiset neljä pentua ongelmitta maailmaan, mutta sitten tulikin stoppi. Poltot oli vahvat, mutta silti viidettä pentua ei kuulunut. Elettiin aamuyötä - totta kai, kuinkas muuten - ja kesti aikansa, ennen kuin sain päivystävän eläinlääkärin langan päähän. Hätäsektioonhan sitä jouduttiin ja syykin löytyi heti: viidentenä tulossa ollut pentu oli joutunut synnytyskanavaan kaksinkerroin ja sen takia jäänyt jumiin. Se ja sen perässä olleet kaksi pentua olivat kuolleet ennen kuin saimme ne ulos, mutta pikkuinen vaalea narttupentu oli vielä hengissä.

Katsellessani pontevaa pientä pentua kyynelten läpi, muistui mieleeni pikkulikka lapsuudestani, hento ja pieni mutta sitkeä ja pippurinen Ida-Liisa niminen tyttö, jolla oli ärrävika ja lausui r-kirjaimen aina d-kirjaimena. Kerran kohtasin kyseisen pikkulikan - silloin kai noin 5-vuotiaan - metsässä tarmokkaasti kuoppaa kaivamassa ison lapion kanssa, joka oli miltei samanmittainen kuin tyttö itse. Kun kysyin mittä likka puuhaili, pyyhkäisi se hikeä otsaltaan ja sanoi rinta ronttingilla, "kaivan HIDVIansaa!!" Khattafin ja Basman sitkeä pieni vaalea tytär oli juuri sellainen: Ida-Liisa, suloinen ja topakka Hidvenmetsästäjä sielultaan.

Ida-Liisa jäi kotiin noin puolivuotiaaksi, sillä sen oli alunperin tarkoitus muuttaa toiseen kenneliin USA:han. Maitohampaiden vaihtuessa pysyviin sillä oli kuitenkin lievä alapurenta, joten se jäikin koto-Suomeen ja muutti ensin toisen salukin kaveriksi Helsinkiin. Omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi se palautui mulle tammikuussa 2010 ja oli luonani jonkun aikaa kunnes uusi koti löytyi. Sen ensimmäinen omistaja oli kehunut sen erinomaista luonnetta, ja saatoin heti todeta että luonne Aidaksi nimetyllä tytöllä oli todella ihastuttava. Se tepasteli muina naisina 9 salukin laumaani kuin olisi ollut täällä koko ajan, tervehti innolla koirian ja lähti saman tien remuamaan niiden kanssa pihalla ja kömpi sisälle tultuaan tyytyväisenä syliini ja nukahti siihen.

Ja sillä linjalla jatkettiin. Sen purentakin oli parantunut siinä määrin, että sillä oli enää pari alahammasta hiukan vinksallaan. Aloinkin miettimään sen sijoittamista, sillä ajatus siitä, että niin loistavan luonteen, hengästyttävän juoksutyylin, upean ulkomuodon ja ainutlaatuisen sukutaulun omaava koira jätettäisiin jalostuksesta parin hiukan vinon alaetuhampaan vuoksi (olettaen, että se muuten pysyy terveenä), tuntui kauhealta tuhlaukselta.

Hyde ja Sanja tulivat kylään ja ihastuivat mun laillani ihanaan tyttöseen. Koska Hyden lapsuuskodissa asuva kasvattini Norppa kaipasi ikiomaa salukikaveria ja Aida yhteistyökykyistä sijoituskotia, tulivat Mirja ja Lumikki tutustumaan tyttöseen. Aida kiipesi heti Lumikin syliin ja homma oli sillä selvä - Aida muutti Norpan kaveriksi Kiuruvedelle. Aika näyttää miten tästä eteenpäin, mutta toiveissa on hyvä elää ja Aida näyttää kotiutuneen mainiosti!