Qashani Hurrat al-Sina - 'Hurra'
1.3. 2003 - 3/2005
Om. Andy Oldfield

Hurra oli sisarusparvesta ainoa joka syntyi mustalla pigmentillä valmiiksi varustautuneena. Se on muutenkin tytöistä aina ollut se ensimmäinen kun kyseessä on ollut uuden kokeilu, mukaanlukien sohvan sisäänajo ;)

Ylitsevuotavan söpöytensä ansiosta Hurra kulki pitkään nimellä Neiti Näpsä. Pienenä se oli kovasti äänekäs ja kärkäs esittämään mielipiteitä asioista kovaa ja korkealta. Etenkin mieleen muistuu eka kerta kun pennuille tarjottiin kutunmaitoa lautaselta. Hurra kävi haistelemassa ihmetystä ja onnistui kaatamaan maidon päälleen. Jessus sitä armotonta marmatusta kun tyttö käveli ympäri pentulaatikkoa kertoen suureen ääreen minkä katalan tempun matte oli hälle tehnyt ;)

Nykyään tyttö on virallisen nimensä ansainnut: Hurrat al-Sina tarkoittaa Jalo Siinaista. Hurra on pentueen reippain ja pelottomin jäsen joka omaa tutkimusmatkailijan sielun. Uudet asiat, ihmiset, eläimet, kaikki tutkitaan suurella mielenkiinnolla ja positiivisella asenteella.

Ennakkoluuloton asenne oli varmaan eduksi kun Hurra muutti Englantiin Andy Oldfieldin luo coursingkoiraksi helmikuussa 2004. Se oli jo melkein 1-vuotias ja oli hirvittävän vaikeaa hyvästellä se. Hurra on niin herttainen ja kiltti tyttö ettei sitä voi olla rakastamatta. Pidin sitä sylissä kunnes se haettiin koneeseen juuri ennen lähtöä.

Sen matka taisi itkettää minua enemmän kuin sitä, ja se otti perillä vastaan Andyn iloisena häntää huiskien :) Sillä oli kotona kavereina kaksi salukiurosta sekä Andyn pieni tytär.

Hurra alkoi oireilemaan salaperäisesti pari kuukautta Englantiin saapumisensa jälkeen. Hurra söi kortisonia kausittain. Lopulta sille annettiin kortisoni- ja doxycyclinkuuri punkkiepäilyn takia ja se tuntui tepsivän. Sittemmin kaikki lääkitys lopetettiin. Juoksuaika oli kriittinen hetki jolloin sairaus olisi voinut uusia mutta niin ei onneksi käynyt. Toivoimme hartaasti että Hurra saisi nyt nauttia elämästään terveenä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Välillä se tuntui voittaneen taudin ja kohta se iski jälleen.

Andy taisteli hienosti Hurran puolesta mutta kohtalo päätti toisin. Hurra kuoli maaliskuussa 2005 - ilmeisesti sen sydän ei enää jaksanut :( Varmaa diagnoosia emme koskaan saaneet, mutta sen Veljen, Hajumin, sairastuttua autoimmuuniin polyartriittiin voinemme olla varsin varmoja, että Hurrankin sairaus oli autoimmuunia. En siis aio jatkaa H-pentueesta, enkä astuttaa sen emää, Farhaa, toista kertaa.

Nuku hyvin ihanainen Hurra - olit maailman herttaisin salukityttönen. Suru on suuri :(

isä:

Zafran Asli (s)

imp. Israel

emä:

Farha al-Faifa (s)

imp. Israel