Qashani Habwa Min Farha - 'Habwa'
1.3. 2003-22.5. 2008
Om. Micaela Lehtonen & Minja Hännikäinen

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä syntyivät vihdoin odotetut aavikkopennut ja iloinen yllätys oli viimeisenä maailmaan putkahtanut Habwa, tummanpunainen tyttö jolla oli valkoinen liitävän linnun muotoinen merkki niskassa.

Pentujen syntymää odotellessani kuvittelin voivani odottaa kunnes pennut olivat 6-viikkoisia tehdäkseni sitten järkevän päätöksen siitä minkä pitäisin itselläni... Kun sitten näin Habwan kiertävän pentulaatikon reunoja pontevasti marmattaen ja heti ekana päivänä, olin täysin myyty eikä oman pentuni identiteetistä juuri ollut epäilystä.

Hassua oli myös että olin aikaisempina vuosina vakavasti harkinnut tuovani Jenkeistä samanlaista punaista sileää narttupentua valkoisin merkein, vieläpä sekin osin Israelilaisista aavikkolinjoista. Ja odottamatta Farha synnyttikin minulle aivan samanlaisen! Siitä Habwan nimikin, Habwa min Farha kun on suomeksi "Lahja Farhalta".

Kuusiviikkoisena Habwalle tuli pari päivää kestänyt vatsatauti jolloin otin sen viereeni nukkumaan olohuoneeseen. Se kaivautui heti oikeaoppisesti kainalooni peiton alle päästellen nautinnollista rutinaa, kuin kehräystä, kuten sen tapana on. Kun aamulla päästin muun hunnilauman pentuhuoneesta olkkariin oli Habwa vastassa ovenraossa. Se seisoi jalat levällään ja murisi pontevasti tyyliin : "Mä asun täällä, te ootte vaan käymässä. Pikkulasten paikka on pupelohuoneessa!"

Habwa oli vahvarakenteinen mutta jäntevä, äärettömän charmikas otus joka varasti sydämeni totaalisesti ja kaunistui päivä päivältä enemmän. Se oli reipas ja iloinen ja tuntui vastaavan tunteisiini samalla antaumuksella jolla se paneutui muihin sitä kutkuttaviin asioihin. Osasi se olla pieni pirttihirmukin välillä. Olin todella tyytyväineen kallisarvoiseen Lahjaani - toivoisin vain että olisin voinut pitää sen itselläni!

Habwasta tuli toukokuussa 2004 Nainen ekan juoksun myötä. Alkuvuodesta 2004 Hurra muutti Englantiin ja Habwalla oli alkuun hirmu ikävä siskoa. Saman vuoden lopulla laumaan liittyi Habwan samanikäinen Basma - jonka Habwa koki uhkaavan asemaansa laumassa.

Habwa oli äärimmäisen ihmisrakas tyttö, pusukone ja kainaloinen joka rakasti kaikkia kaksijalkaisia. Joka vieraan syliin täytyi yrittää punkea ja kaikki perusteellisesti pusutella ja sen sai vapautuneesti vääntää vaikka millaiselle solmulle. Vieressä kölliessä sillä oli tapana painautua niin lähelle kuin mahdollista ja mielummin puolittain nukkujan päällekin ;) Habwa oli myös äärimmäisen ahne koira ja oli myös ainoa salukini joka ruokaansa odotellessaan oikeasti KUOLASI lattialle saakka!

Surukseni jouduin kesällä 2005 toteamaan ettei Habwa viihdy laumakoirana vaan stressaantui isommassa laumassa. Jouduin siis etsimään sille uuden kodin jossa se sai enemmän yksilöllistä huomiota eikä se tuntenut asemaansa uhatuksi. Se oli myös epävarma vieraiden koirien kanssa. En millään olisi halunnut siitä luopua, mutta joskus täytyy rakastaa tarpeeksi antaakseen toiselle mahdollisuden kukoistaa muualla. Habwan uusi elämä oli rikas ja rakas ja se jumaloi perheen lapsia kavereineen :)

Kauhuksemme Habwa sairastui akuuttiin autoimmuuniin trombosytopeniaan syksyllä 2006. Kiitos Minjan Habwa pääsi nopeasti hoitoon. Pelkäsimme pahinta - jonkin aikaa Habwan kortisonilääkitys oli hyvin pienellä annoksella ja elämä ja remuaminen maistui. Toivoimme hartaasti, että Bua toipuisi kokonaan. Keväällä 2008 sen kunto kuitenkin romahti, ja se jouduttiin nukuttamaan ikiuneen :( Iso hali ja ikuinen kiitollisuuteni Minjalle, joka rakasti ja hoiti Puksua niin hyvin - se oli meille kaikille niin kovin rakas.

isä:

Zafran Asli (s)

imp. Israel

emä:

Farha al-Faifa (s)

imp. Israel