Kasvatuksellani pyrin yksinkertaiseen mutta ah, niin vaikeaan päämäärään : kasvattamaan salukeja jotka näyttävät samalta kuin aavikkosalukit kautta vuosisatojen ja toivottavasti pystyvät ikiaikaiseen tehtäväänsä metsästyskoirina. Aavikkosukuisia salukeja jotka näyttävät samalta kuin serkkunsa alkuperämaiden kylissä ja aavikoilla ja jotka Tutankhamon, Mooses, Aleksanteri Suuri ja Saladin tunnistaisivat. Etsin erisukuisia koiria todistetusti funktionaalisista alkuperämaiden linjoista jolle laajalle geneettiselle pohjalle yritän rakentaa rodun rikkauksiin perustuvia sukutauluja.

En pelkää heterotsygoottisia ominaisuuksia geno- enkä myöskään fenotyypissä sillä pidän monista eri tyypeistä, eikä tarkoituksenani ole luoda yhteneväistä ja tunnistettavaa kenneltyyppiä vaan pikemmin saada aikaan noita ikiaikaisia salukeja samalla luoden ulkosiitosmahdollisuuksia muille niitä kaipaaville. Minua viehättää ajatus kasvatuksesta tutkimusmatkana rodun historiaan, ikäänkuin puhtaalta pöydältä aloittamisena, sillä aavikkosalukien taustathan ovat kysymysmerkki. Kuitenkin ne ovat selvinneet sukupolvien ajan ankarissa olosuhteissa joissa heikot ja sairaat ovat karsiutuneet eikä tehtäväänsä pystymättömiä ole pidetty saati jalostettu eteenpäin. Se ei tietenkään takaa täysin tervettä populaatiota, mutta pyrin tekemään vastuullisia valintoja ja käytän myös hyväkseni mielestäni rodun kannalta olennaisia terveystutkimuksia.
 
Toivon että tämä osaltaan auttaisi luomaan mahdollisimman terveitä, hyväluonteisia ja hyvin rakentuneita salukeja.

Rodussa jonka käyttötarkoitus on määritellyt koko sen olemuksen sisäisestä ulkoiseen ovat alkuperäiset ominaisuudet ehdottoman tärkeät, mutta meidän "sivistyneessä" yhteiskunnassamme miltei mahdottomia säilyttää. Ainoa keino minun nähdäkseni on tuoda linjaan alkuperämaiden salukeja puhtaista metsästyslinjoista niin usein kuin mahdollista. Niiden käyttöominaisuudet on testattu tavalla johon me emme yksinkertaisesti pysty.

Ihannesalukini on mittasuhteiltaan neliömäinen tai hiukan pituuttaan korkeampi, pitkäraajainen vinttikoira jolla tiivis, kauttaaltaan lihaksikas runko. Sillä tulee olla vahva selkä ja lanneosa, syvä ja tilava rintakehä joka näkyy etujalkojen suhteellisen leveästä välistä. Hyvin kuroutunut alalinja, kohtuulliset kulmaukset edessä ja takana, raajat hyvin koiran alla. Tietysti leveät reidet, vahvat, hyvin kaareutuneet varpaat ja paksut anturat. Kohtuullisen pitkä häntä joka kaartuu kauniisti ja lihaksikas kaula, leveähkö kallo-osa, vahvat leuat, ei liian pitkä kuono-osa, älykäs ja intensiivinen katse. Luonteeltaan se on älykäs ja uskollinen metsästäjä.