Farha al-Faifa
Imp. Israel
Synt. 16.6. 1999
Om. Micaela Lehtonen
Kasv. Sultan Abu Rekiek

Kesällä -98 muutin koirineni pääkaupunkiseudulta "kesämökille" Hauholle missä koirilla on melkein 3000 neliön aidattu tontti valtakuntanaan ja kiva lenkkimetsäkin säällisen matkan päässä. Samoihin aikoihin luin Gail Goodmanin kirjan "The Saluqi - Coursing Hound of the East", joka kertoo etenkin aavikkosalukeista. Se oli todellinen käännekohta. Lapsuuteni kirjojen Tazi salukihan oli Saudi Arabiasta ja olin jo tuolloin päättänyt että jonain päivänä minullakin olisi aavikkosaluki. Saatuani oman salukin kyselin mikseivät kasvattajat Pohjoismaissa käyttäneet hyväkseen tuota mahdollisuutta hankkia uutta verta taatusti funktionaalisista linjoista. Sanottiin että niiden hankkiminen oli liian vaikeaa ja että ne joka tapauksessa olivat niin rumia…
 
Haave kuitenkin jäi kummittelemaan mieleeni ja Gailin kirjan luettuani tajusin että saattoi sittenkin olla mahdollista hankkia aavikkosaluki. Kirjoitin saman tien Gailille ja sain paluupostissa paketin täynnä valokuvia, lehtileikkeitä ja kannustavia sanoja. Siitä alkoi tiivis kirjeenvaihto ja soittelu puolin ja toisin. Gailin kautta sain määrättömästi hyviä kontakteja aavikkosalukiharrastajiin ympäri maailman ja opin muutenkin katsomaan rotua uudelta, järkeen käyvältä kantilta. Tuntui kuin olisi tullut kotiin kun omat ajatukset löysivät kaltaisiaan.

Kirjoittelin ja kyselin ja yritin löytää unelmieni aavikkosalukin. Viimein sain yhteyden Zafra Sirikiin, israelilaiseen all-rounder tuomariin ja englanninvinttikoirakasvattajaan. Zafra on myös Israelin Vinttikoirayhdistyksen puheenjohtaja joka matkustelee Negevin autiomaassa beduiinien luona rekisteröiden puhdasrotuiset aavikkosalukit. Kirjoitin Zafralle pyytäen apua unelmani toteuttamiseen ja tavattuani hänet Suomessa -99 Zafra lupautui etsimään minulle kaksi aavikkosalukia, sillä halusin tuoda sekä uroksen että nartun tulevaa kasvatustani varten.
 
Jokelan Taija löysi aavikkosalukeista kiinnostuneen maastojuoksutuomari Seija Kotti-Rantalan joka ostaisi uroksen. Niin jäimme odottamaan mitä tuleman pitäisi, Taijan hoitaessa sähköpostiyhteydet Israeliin. Elokuussa -99 Gail Goodman lähti Israelin turneelle ja tapasi ja valokuvasi tulevan aavikkosalukini sukulaiset, tosin tuolloin emme vielä sitä tienneet. Myöhemmin samana vuonna Zafra sitten löysi kaipaamamme koirat jotka hyväksyimme valokuvista.

Helmikuussa 2000 se vihdoin tapahtui: aavikkosalukit saapuivat Suomeen. Sileä narttu Farha al-Faifa oli tuolloin 8-kuinen tytteli ja kaikkea mitä olin toivonut. Puolivuotiaaksi se oli asunut Negevin autiomaassa beduiinikasvattajansa Sultan Abu Rekiekin laumassa jolloin Zafra haki sen pariksi kuukaudeksi juutalaiseen Spectorin perheeseen missä se opetteli asumaan kodissa. Shai Spector myös madotti ja rokotti piskuisen aavikkoprinsessan. Ja tässä se nyt oli! Kesti jonkun aikaa kun Farha totutteli meikäläiseen elämänmenoon. Etenkin talven kylmyys koetteli sitä ja se piti kantaa ulos tarpeilleen suurinpiirtein raamit kaulassa.

Olen äärettömän tyytyväinen Farhaan joka aavikkosalukien tapaan on neliömäinen, korkeajalkainen ja erittäin hyväkroppainen kohtuullisesti kulmautunut tyttö. Sen liikkeet ovat kevyet ja vaivattoman näköiset. Se on todella karismaattinen, valovoimainen persoona, erittäin tottelevainen ja ihmisrakas ja rakastaa huomiota jota se osaa myös vaatia.
 
Se on utelias, älykäs ja luonteeltaan kiihkeä alfanarttu joka ei mielellään aloita tappelua muttei hyväksy ryppyilyä muiltakaan. Sen kanssa eläminen on jatkuvasti opettavaista ja antoisaa ja se on kiteyttänyt käsitykseni salukista ja opettanut minulle minkälainen salukin tulee olla. Sen ansiosta tiedän nyt tarkalleen mitä kasvatukseltani haluan ja toivonkin että tässä vihdoin olisi se oikea kantanarttuni.

Farha nautti suunnattomasti äidin roolistaan ja hoiti pennut esimerkillisesti. Erityisen liikuttavaa oli kun pennut olivat vasta parin päivän ikäisiä eikä Farha millään olisi malttanut jättää niitä edes pissille mennäkseen. Vaan superäiskä keinot keksii: se kieputti pentuvilttiä turbaanimaiseksi koriksi, nosti kaikki yhdeksän pentuaan siihen, ja pakkasi vielä mukaan oman ruokakuppinsakin! Lapset peiteltyään Farha saattoi sitten turvallisin mielin mennä ulos. Voiko liikuttavampaa elettä olla!?
 
Ihanaa oli myös Farhan ylpeys ja rauhallisuus pentuja esitellessään. Ainoat joita vähän epäluuloisesti vilkuiltiin oli riehakkaat lapset tai vieraat koirat. Olin varautunut siihen että Farhan taustan takia se saattaisi vahtia pentujaan kovastikin, mutta niin ei käynyt. Vieraat ja omat ihmiset otettiin ystävällisesti vastaan ja perheen omat koiratkin saivat tervehtiä pentuja laatikossa. Pentujen liittyessä muuhun laumaan hiukan alle neliviikkoisina Farha antoi mielellään myös muiden koirieni osallistua niiden hoitoon.

Tein tietoisen valinnan enkä vierottanut pentuja vaan koko lauma hoiti niitä yhdessä ja Farha sai immettää tai olla imettämättä niinkuin itse halusi. Niinpä pennut kävivät 3,5-kuisiksi silloin tällöin imasemassa tissiä, vaikka varsinainen ravinto tietysti pääosin koostui kiinteästä ruuasti BARF:in periaattein. Farhalla oli tonneittain maitoa. Farha myös oksensi ruokansa lapsilleen kunnes ne olivat 4 kk!

Farha on aarteeni, ylpeyteni ja luottokoirani ja koska se on myös Suomen ensimäinen aavikkosaluki lahjoitin sen nimissä vuonna 2003 parhaalle aavikkosalukille jaettavan kiertopalkinnon Saluki Show-näyttelyyn.

Farha kaunistui entisestään pentujen jälkeen ja pokkasikin saman tien itselleen tuon yllämainitun Farha Trophyn 2003 :) Samana vuonna Hosha ja Hajum poukkoilivat parikisan kakkosiksi. Tuomarina oli ruotsalainen Kashmanis-kasvattaja Karin Hedberg.

Syksyn vaihtuessa talveksi Farhalla alkoi salaperäinen rapsuttelukausi, ja alkuvuodesta 2004 lopulta menimme Leena Saijonmaan pakeille. Testien mukaan Farha olikin äkkiä kehittänyt pölypunkkiallergian, minkä johdosta pentusuunnitelmat menivät uusiksi - olin ajatellut astuttaa Farhan uudestaan tulevassa vuodenvaihteessa, mutta näin ollen H-pentue jäi Farhan ainoaksi - ja sitäkin rakkaamaksi :) Pennuilla ilmenneet autoimmuunisairaudet osoittivat päätöksen oikeaksi. Onneksi Farhan rapsuttelua esiintyy vain kovilla talvipakkasilla eikä silloinkaan vaadi lääkitystä.

Farha on voittanut BIS aavikkokisan kolmasti, 2003, 2004 ja 2005, alla sen poika Hajum VSP:nä.

isä:

Regab
of Abu Rekiek (s)

emä:

Risha 3
of Abu Rekiek (s)

Farhan isä - Regab of Abu Rekiek

Farhan emä - Risha 3 of Abu Rekiek

Farhan tuplaisoisä - Pontiac