Bacchus
4.11. 1995 - 20.7. 2010
Kasv. Carin Åström
Om. Sanna Aaltonen

Syksyllä -95 istuimme koko perhe keittiössä kun satuin katsomaan Tiitiä kunnolla ja totesin että se oli yllättäen lihonut oikein toden teolla… Vitsailimme vielä että se on tietysti kantava, mutta sen ei pitänyt olla mahdollista, olihan Tiitin vahtiminen Tennarilta minun tehtäväni. Niin sitten Tiiti kärrättiin eläinlääkärille heti seuraavana päivänä, epäilimmehän että se keräsi nestettä.

Niin vaan selvisi että Tennari oli onnistunut välttämään haukankatseeni ultraäänen todettua että pentuja on neljä, odotetaan syntyväksi kolmen viikon sisällä! Niin alkoi valmistautuminen pentujen tuloon. Koko ruljanssi oli minun vastuullani ja pentulaatikko pykättiin huoneeseeni. Synnytyksessä menikin sitten melkein kaikki vikaan: poltot olivat heikot, yksi pentu juuttui synnytyskanavaan ja piti elvyttää, maitoa ei tullut, jne.

Vihdoin kaikki olivat turvallisesti maailmassa ja maitoakin alkoi tulla piikin jälkeen. Pentuja oli 3+1 ja nimiksi tulivat Banderas, Balzac, Bacchus ja Boheme. Alusta asti ihastuin itsepäiseen Bacchukseen joka oli miltei puolet pienempi kuin muut mutta sitäkin sitkeämpi ja itsepäinen kuin oikea mäyräkoira ikään. Kun muut lypsivät nisää etutassuilla eivät Bacchuksen voimat riittäneet, vaan se istui peffallaan ja lypsi neljällä tassulla ja johan sujui!

Bacchuksella oli myös maailman kaunein naama. Vaikka se oli kivesvikainen sen olemus lumosi meidät täysin. Eläinlääkärikin totesi että "mitäs palleista kun naama on kuin koru". Pentueesta jäi kotiin myös herkkä poju Balzac jonka kutsumanimeksi tuli Nando.

Bacchus oli aina menossa, jopa ongelmaksi asti, sillä vaikka kuinka yritin paikata aitaa, Bacchus kaivoi aina tiensä ulos jostain, mikä aiheutti matelle harmaita hiuksia ja sydämentykytystä. Bacchus oli myös kova metsästämään ja teki monta reittiä talon kivijalkaan, siellä kun riitti hiiriä pyydystettäväksi.

Vuonna 2002 sen veli Nando jouduttiin lopettamaan ja Bacchus masentui: äkkiä se oli ainoa "erilainen", maastonakki salukien laumassa eikä enää viihtynyt. Ensin se meni äidin luo koeajalle, sillä äidin luona oli useampi samanhenkinen koira. Ikävä kyllä Bacchus ei millään tottunut kissoihin ja suruksemme tappoikin yhden niistä, jolloin se tuli takaisin kotiin. Se kuitenkin kaipasi yhä veljeään silminnähden.

Syksyllä 2004 Bacchus, joka edelleen poti masennusta veljensä poismenon jälkeen, muutti Sanna Aaltosen luo Nicke-mäykyn seuraksi. Siellä se eli hyvin tyytyväisenä mäyräkoiramaista elämää ja uutta nuoruutta :) Kesän 2010 aikana Bakkanaalin kunto huononi, ja heeinäkuussa joutuivat sanomaan Bacchukselle hyvästit. Se haudattiin perheen mökille. Näkemiin rakas Bakkanaali, pidä hauskaa vehreämmillä metsästysmailla, missä saat taas olla Nandon ja parhaan salukiystäväsi Akashan kanssa. Olet rakas, nyt ja aina <3

isä:

Amadeus

emä:

Ahotorpan
Valentiina

Waiki
vom Felsenhügel

Ahotorpan
Paola

Bacchuksen isä - Amadeus

Bacchuksen emä - Ahotorpan Valentiina